Gabriella ja Jacques esittäytyvät ensimmäistä kertaa Monacon hovin
julkaisemissa hellyttävissä perhekuvissa, joita on kaikkiaan seitsemän.
Kuvissa on kotoinen tunnelma. Ruhtinas Albertkin on pukeutunut rentoon ruutupaitaan. Taustalla näkyy koristeltu joulukuusi.
Kaksoset Gabriella ja Jacques syntyivät 10. joulukuuta.
Kaksosten ensiesiintymisen oli odotettu tapahtuvan vasta 7.
tammikuuta. Silloin ruhtinaspari astuu kaksosten kanssa palatsin
parvekkeelle tervehtimään kansalaisia.
tiistai 23. joulukuuta 2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
Napostele näitä pidentävät ikääsi
Yhteys selittyy vähäisemmillä sydän- ja verisuonitautikuolemilla. Yhdysvaltalaistutkijoiden tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joissa pähkinöiden syöminen on yhdistetty mm. pienempään riskiin sairastua sydäntauteihin.
Tutkimukseen osallistui yli 20 000 yhdysvaltalaista keskimäärin 66-vuotiasta mieslääkäriä, joiden ruokavaliosta ja pähkinöiden syömisestä oli kyselty vuosina 1999-2002.
Kun tutkijat selvittivät, kuinka moni miehistä menehtyi seuraavien kymmenen vuoden aikana, he havaitsivat kuolleisuuden vähäisimmäksi miehillä, jotka söivät pähkinöitä säännöllisesti.
Kerran viikossa, 3-4 kertaa viikossa tai vielä useammin pähkinöitä nauttivien riski kuolla seurannan aikana oli noin 15-25 prosenttia pienempi kuin pähkinöitä harvoin tai ei lainkaan syövien riski. Tarkemmassa analyysissa yhteys rajoittui lähinnä sydän- ja verisuonitaudeista johtuviin kuolemiin.
Miesten muu ruokavalio, ikä, elintavat tai monet muut riskitekijät eivät selittäneet yhteyttä. On kuitenkin todennäköistä, että säännöllisesti pähkinöitä syövät elävät myös muuten terveellisesti.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.
UUTISPALVELU DUODECIM
Tutkimukseen osallistui yli 20 000 yhdysvaltalaista keskimäärin 66-vuotiasta mieslääkäriä, joiden ruokavaliosta ja pähkinöiden syömisestä oli kyselty vuosina 1999-2002.
Kun tutkijat selvittivät, kuinka moni miehistä menehtyi seuraavien kymmenen vuoden aikana, he havaitsivat kuolleisuuden vähäisimmäksi miehillä, jotka söivät pähkinöitä säännöllisesti.
Kerran viikossa, 3-4 kertaa viikossa tai vielä useammin pähkinöitä nauttivien riski kuolla seurannan aikana oli noin 15-25 prosenttia pienempi kuin pähkinöitä harvoin tai ei lainkaan syövien riski. Tarkemmassa analyysissa yhteys rajoittui lähinnä sydän- ja verisuonitaudeista johtuviin kuolemiin.
Miesten muu ruokavalio, ikä, elintavat tai monet muut riskitekijät eivät selittäneet yhteyttä. On kuitenkin todennäköistä, että säännöllisesti pähkinöitä syövät elävät myös muuten terveellisesti.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.
UUTISPALVELU DUODECIM
lauantai 20. joulukuuta 2014
perjantai 19. joulukuuta 2014
Piparkakkutaidetta
Joulun odotus on leipomisen juhlaa. Piparitaikina taipuu niin kodikkaaksi koristeeksi kuin herkutteluunkin.
Pyysimme lukijoiltamme taidonnäytteitä IS:n Tuunaa pipari -kilpailussa
ja niitähän tuli! Saimme niin upeita luomuksia, että päätimme järjestää
niistä lukijaäänestyksen, jotta varmasti hienoin voittaisi. Paras pipari
voittakoon!http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1418975556629.html
maanantai 8. joulukuuta 2014
Lapsiperheiltä leikattiin niin myös eläkeläisilta
LAPSIPERHEILTÄ LEIKATTIIN - ONNEN KYYNEELET SILMISSÄ
Olin paikalla seuraamassa lapsilisien leikkausta ja
avioliittolakia koskevaa äänestystä. Eduskunnan lehterit pursuilivat
väkeä. Media oli asemissa ja kansanedustajat jännittyneitä. Eduskunnan
jykevät turvamiehet poistivat ihmisiltä ”Tahdon”-kylttejä ja muuta
rekvisiittaa. Edessä istuva ”Tahdon”-aktivisti zoomasi videokameransa
kohti Päivi Räsäsen kasvoja. Toimittajat twiittailivat ahkerasti. Ulkona
oli tuhansien ihmisien joukko. Kumpikin esitys hyväksyttiin, lapsilisän
pienentäminen sekä uusi avioliittolaki.
Pääministeri Alexander Stubb oli laittanut arvovaltansa peliin tekemällä vetoomuksen kansanedustajien suuntaan. Ei lapsiperheiden eikä maan talouden nousun, vaan uuden avioliittolain puolesta. Äänestyksen jälkeen sekä eduskuntasalissa että sen pihalla virtasivat ilon kyyneleet. Eduskunnassa tehtiin historiaa. Kyllä, historiaa siinäkin mielessä, että lapsilisiä leikattiin ilon kyyneleet silmissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila oli uuden avioliittolain puolella ja tiedotti siitä näkyvästi äänestystä edeltävänä tiistaina. Lapsilisien leikkaamisuhasta hän ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Kyseessä on kuitenkin yksittäisen lapsiperheen osalta sadasta eurosta yli tuhanteen euroon vuositasolla.
Miksi taas leikataan niiltä, joilla on jo muutenkin tiukkaa? Tuetaanko tällä toimenpiteellä todellakin maamme talouden kasvua? Se, mikä jää perheiltä tuloissa vähemmäksi, on myös vähempänä kuluttamisessa. Lapsilisiin tehtävät muutokset aiheuttavat myös huomattavia lisäkustannuksia hallinnollisesti – byrokratia ei vähene vaan sitä luodaan lisää.
Lapsilisien leikkauksella saadaan ”lyhytnäköisesti” noin 100 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Mistä muualta nämä rahat voisi sitten saada, jos ei lapsiperheiden kukkarosta? Yksi suora toimenpide, jolla vastaavat säästöt saataisiin, olisi kun palautetaan vanhempien valinnanvapaus kotihoidontuen osalta. Hallitus pyrki luomaan tällä tasa-arvoa lapsiperheiden vanhempien välille mutta todellisuus on aivan toinen. Lapsilisien leikkauksen peruminen sekä vanhempien valinnanvapauden palauttaminen ovat Keskustan linja. Seuraavan eduskunnan aikana lapsiperheiden asiaa puolustetaan vahvemmin hallituksessa, jos me keskustalaiset ehdokkaat saamme riittävän vahvan valtakirjan kansalaisilta.
Olisin odottanut, että hallituksessa olevat kristillisdemokraatit olisivat äänestäneet lapsilisäleikkauksessa heidän aiemman linjansa mukaisesti, lapsiperheiden puolesta. Tämä olisi voinut riittää leikkauksen estämiseen. Toivottavasti edes Kristillisdemokraattien nuorisojärjestöstä löytyy rohkeutta toimia linjansa mukaisesti ja tuoda se esille.
Vetoan erityisesti nyt teihin jotka sivusta hiljaa seuraavat - eikö ole jo korkea aika sanoa ”tahdon” lapsiperheille ja alkaa rummuttaa äänekkäästi heidän puolestaan? Minun mielestäni on ja isosti. Lapsilisien pienentyessä eriarvoisuus kasvaa. Huomenna näemme lapsista sen, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään.
Pääministeri Alexander Stubb oli laittanut arvovaltansa peliin tekemällä vetoomuksen kansanedustajien suuntaan. Ei lapsiperheiden eikä maan talouden nousun, vaan uuden avioliittolain puolesta. Äänestyksen jälkeen sekä eduskuntasalissa että sen pihalla virtasivat ilon kyyneleet. Eduskunnassa tehtiin historiaa. Kyllä, historiaa siinäkin mielessä, että lapsilisiä leikattiin ilon kyyneleet silmissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila oli uuden avioliittolain puolella ja tiedotti siitä näkyvästi äänestystä edeltävänä tiistaina. Lapsilisien leikkaamisuhasta hän ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Kyseessä on kuitenkin yksittäisen lapsiperheen osalta sadasta eurosta yli tuhanteen euroon vuositasolla.
Miksi taas leikataan niiltä, joilla on jo muutenkin tiukkaa? Tuetaanko tällä toimenpiteellä todellakin maamme talouden kasvua? Se, mikä jää perheiltä tuloissa vähemmäksi, on myös vähempänä kuluttamisessa. Lapsilisiin tehtävät muutokset aiheuttavat myös huomattavia lisäkustannuksia hallinnollisesti – byrokratia ei vähene vaan sitä luodaan lisää.
Lapsilisien leikkauksella saadaan ”lyhytnäköisesti” noin 100 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Mistä muualta nämä rahat voisi sitten saada, jos ei lapsiperheiden kukkarosta? Yksi suora toimenpide, jolla vastaavat säästöt saataisiin, olisi kun palautetaan vanhempien valinnanvapaus kotihoidontuen osalta. Hallitus pyrki luomaan tällä tasa-arvoa lapsiperheiden vanhempien välille mutta todellisuus on aivan toinen. Lapsilisien leikkauksen peruminen sekä vanhempien valinnanvapauden palauttaminen ovat Keskustan linja. Seuraavan eduskunnan aikana lapsiperheiden asiaa puolustetaan vahvemmin hallituksessa, jos me keskustalaiset ehdokkaat saamme riittävän vahvan valtakirjan kansalaisilta.
Olisin odottanut, että hallituksessa olevat kristillisdemokraatit olisivat äänestäneet lapsilisäleikkauksessa heidän aiemman linjansa mukaisesti, lapsiperheiden puolesta. Tämä olisi voinut riittää leikkauksen estämiseen. Toivottavasti edes Kristillisdemokraattien nuorisojärjestöstä löytyy rohkeutta toimia linjansa mukaisesti ja tuoda se esille.
Vetoan erityisesti nyt teihin jotka sivusta hiljaa seuraavat - eikö ole jo korkea aika sanoa ”tahdon” lapsiperheille ja alkaa rummuttaa äänekkäästi heidän puolestaan? Minun mielestäni on ja isosti. Lapsilisien pienentyessä eriarvoisuus kasvaa. Huomenna näemme lapsista sen, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään.
lauantai 6. joulukuuta 2014
Rintamamiestalot asutusta hienoimillaan
Kaikkiaan niitä nousi Suomeen arviolta ainakin 200 000. Maaseudun rintamamiestaloista oli hylätty 40 prosenttia jo 1970-luvulla, mutta kaupungeissa ne ovat edelleen arvossaan.
Sodan päätyttyä syksyllä 1944 asuntoja tarvitsivat perheen perustamisiässä olevien rintamamiesten lisäksi yli 100000 siirtolaisperhettä, jotka joutuivat muuttamaan Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta muualle Suomeen.
Hinta nykyrahassa 12 000 euroa
Rintamamiestalon rakentamiseen tarvittiin 1950-luvun alussa noin 300 000 markkaa. Rahatieto.net-sivuston muuntimen avulla 300000 markkaa vuonna 1949 vastasi vuoden 2008 tasoon suhteutettuna 11 958 euroa.
Rakennustieto Oy:n vuonna 2006 julkaisemassa kirjassa Rintamamiestalot - rakentajien muistikuvia Anneli Virtanen on lukenut äitinsä päiväkirjoja perheen rakentamisen ajoilta 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
Muiden rintamamiestaloa rakentaneiden perheenisien tavoin myös Anneli Virtasen isä säästi tekemällä paljon itse.
"Isä meni aina töiden jälkeen rakennukselle ja palanneen sieltä kotiin vasta iltapimeällä", Virtanen kertoo.
Kustannuksetkin hän kertoo tarkasti: "Rakennusmiehille maksettiin 110000 mk ja muurarille 31000 mk, nauloihin meni 8681 mk, sementtiin 28800 mk, muurit maksoivat 111206 mk."
Kulutushyödykkeisiin nähden rakentaminen oli melko edullista, sillä esimerkiksi Helsingissä puhelinosake maksoi vuonna 1955 noin 60000 markkaa.
Jälleenrakennukseen sopivien tyyppitalojen suunnittelun lähtökohtia olivat kova pula tarvikkeista ja omatoimirakentaminen.
Ratkaisuksi asuntopulaan keksittiin puolitoistakerroksinen, harjakattoinen puinen omakotitalo. Jälleenrakennusaikana tiiliteollisuutta vaivasi suuri energiapula, niinpä puu jäi ainoaksi rakennusmateriaaliksi. Lisäksi talomalli ei vaatinut perinteisiä kirvesmiehentaitoja eikä erityistyökaluja.
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasiain osasto KYMRO julkaisi vuonna 1944 yhden tyypin asutuskeskusten tarpeisiin. Suunnittelijoina toimivat arkkitehdit Aulis Blomstedt ja Yrjö Lindegren.
Mullistava keksintö
Tämä rintamamiestalo nähtiin elokuvassa Juoksuhaudantie. Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa elokuvassa rintamamiestalosta muodostuu päähenkilölle pakkomielle. (JOHN PALMéN)
Rintamamiestalon kantavana rakenteena oli määrämittaisesta sahatavarasta naulaamalla koottu kehikko. Talomallin mullistavin ratkaisu oli talon keskelle rakennettu savupiippu eli sydänmuuri, jonka ympärille sijoitettiin kaikki asuintilat.
Taloa lämmitettiin polttamalla puuta keskellä sijaitsevaan sydänmuuriin tukeutuvissa uuneissa ja puuhelloissa. Tätä ratkaisua moni rakentamisen asiantuntija pitää vielä tänäkin päivänä mullistavana keksintönä ja malliesimerkkinä ekologisuudesta.
Alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö. Keittiö oli erotettu muista asuintiloista. Yläkerrassa oli kaksi päätyhuonetta, jotka voitiin rakentaa asuinkäyttöön myöhemminkin.
Mahdollisten vuokralaisten toivossa portaat yläkertaan sijoitettiin mahdollisimman lähelle eteistä tai jopa kokonaan ulos. Talossa oli usein myös kellarikerros ja kevytrakenteinen ulkokuisti.
Energiansäästön ja lasipulan vuoksi ikkunat olivat pieniä. Vallitseva muoto oli matala, lähes neliömäinen kaksijakoinen ikkuna.
Kaupungeissa yhä arvossaan
Näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta jokainen rintamamiestalo oli yksilö. Jo tyyppitalomalleja eri muunnelmineen oli satoja.
Kaupungeissa talot yleensä sijoitettiin yhtenäisiksi asuntoalueiksi suorakaiteen muotoisten tonttien kadunpuoleiseen päähän, jotta tontin valoisalle puoliskolle jäisi ainakin 200 nelimetriä.
Tyypillisiä, hyvin säilyneitä ja korjattuja puutaloalueita ovat esimerkiksi Jyväskylässä Lahjaharju, Oulussa Karjasilta, Tampereella Petsamo, Lappi ja Kissanmaa, Helsingissä Kannelmäki ja Pakila sekä Espoossa Laajalahti.
Suomessa oli vuonna 2008 jäljellä noin 150000 rintamiestaloa. Ihmisten muuttaessa työn perässä Ruotsiin maaseudun rintamamiestaloista oli hylätty 40 prosenttia jo 1970-luvulla, mutta kaupungeissa ne ovat edelleen arvossaan.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin IL:n Sotaveteraanit-erikoislehdessä.
Iltalehti tapasi vuonna 2012 Jyväskylässä sotaveteraani Pentti Korvenpään, joka oli asunut perheineen itse rakentamassaan rintamamiestalossa vuodesta 1958. (HANNE MANELIUS)
Sodan päätyttyä syksyllä 1944 asuntoja tarvitsivat perheen perustamisiässä olevien rintamamiesten lisäksi yli 100000 siirtolaisperhettä, jotka joutuivat muuttamaan Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta muualle Suomeen.
Hinta nykyrahassa 12 000 euroa
Rintamamiestalon rakentamiseen tarvittiin 1950-luvun alussa noin 300 000 markkaa. Rahatieto.net-sivuston muuntimen avulla 300000 markkaa vuonna 1949 vastasi vuoden 2008 tasoon suhteutettuna 11 958 euroa.
Rakennustieto Oy:n vuonna 2006 julkaisemassa kirjassa Rintamamiestalot - rakentajien muistikuvia Anneli Virtanen on lukenut äitinsä päiväkirjoja perheen rakentamisen ajoilta 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
Muiden rintamamiestaloa rakentaneiden perheenisien tavoin myös Anneli Virtasen isä säästi tekemällä paljon itse.
"Isä meni aina töiden jälkeen rakennukselle ja palanneen sieltä kotiin vasta iltapimeällä", Virtanen kertoo.
Kustannuksetkin hän kertoo tarkasti: "Rakennusmiehille maksettiin 110000 mk ja muurarille 31000 mk, nauloihin meni 8681 mk, sementtiin 28800 mk, muurit maksoivat 111206 mk."
Kulutushyödykkeisiin nähden rakentaminen oli melko edullista, sillä esimerkiksi Helsingissä puhelinosake maksoi vuonna 1955 noin 60000 markkaa.
Jälleenrakennukseen sopivien tyyppitalojen suunnittelun lähtökohtia olivat kova pula tarvikkeista ja omatoimirakentaminen.
Ratkaisuksi asuntopulaan keksittiin puolitoistakerroksinen, harjakattoinen puinen omakotitalo. Jälleenrakennusaikana tiiliteollisuutta vaivasi suuri energiapula, niinpä puu jäi ainoaksi rakennusmateriaaliksi. Lisäksi talomalli ei vaatinut perinteisiä kirvesmiehentaitoja eikä erityistyökaluja.
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasiain osasto KYMRO julkaisi vuonna 1944 yhden tyypin asutuskeskusten tarpeisiin. Suunnittelijoina toimivat arkkitehdit Aulis Blomstedt ja Yrjö Lindegren.
Mullistava keksintö
Tämä rintamamiestalo nähtiin elokuvassa Juoksuhaudantie. Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa elokuvassa rintamamiestalosta muodostuu päähenkilölle pakkomielle. (JOHN PALMéN)
Rintamamiestalon kantavana rakenteena oli määrämittaisesta sahatavarasta naulaamalla koottu kehikko. Talomallin mullistavin ratkaisu oli talon keskelle rakennettu savupiippu eli sydänmuuri, jonka ympärille sijoitettiin kaikki asuintilat.
Taloa lämmitettiin polttamalla puuta keskellä sijaitsevaan sydänmuuriin tukeutuvissa uuneissa ja puuhelloissa. Tätä ratkaisua moni rakentamisen asiantuntija pitää vielä tänäkin päivänä mullistavana keksintönä ja malliesimerkkinä ekologisuudesta.
Alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö. Keittiö oli erotettu muista asuintiloista. Yläkerrassa oli kaksi päätyhuonetta, jotka voitiin rakentaa asuinkäyttöön myöhemminkin.
Mahdollisten vuokralaisten toivossa portaat yläkertaan sijoitettiin mahdollisimman lähelle eteistä tai jopa kokonaan ulos. Talossa oli usein myös kellarikerros ja kevytrakenteinen ulkokuisti.
Energiansäästön ja lasipulan vuoksi ikkunat olivat pieniä. Vallitseva muoto oli matala, lähes neliömäinen kaksijakoinen ikkuna.
Kaupungeissa yhä arvossaan
Näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta jokainen rintamamiestalo oli yksilö. Jo tyyppitalomalleja eri muunnelmineen oli satoja.
Kaupungeissa talot yleensä sijoitettiin yhtenäisiksi asuntoalueiksi suorakaiteen muotoisten tonttien kadunpuoleiseen päähän, jotta tontin valoisalle puoliskolle jäisi ainakin 200 nelimetriä.
Tyypillisiä, hyvin säilyneitä ja korjattuja puutaloalueita ovat esimerkiksi Jyväskylässä Lahjaharju, Oulussa Karjasilta, Tampereella Petsamo, Lappi ja Kissanmaa, Helsingissä Kannelmäki ja Pakila sekä Espoossa Laajalahti.
Suomessa oli vuonna 2008 jäljellä noin 150000 rintamiestaloa. Ihmisten muuttaessa työn perässä Ruotsiin maaseudun rintamamiestaloista oli hylätty 40 prosenttia jo 1970-luvulla, mutta kaupungeissa ne ovat edelleen arvossaan.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin IL:n Sotaveteraanit-erikoislehdessä.
Iltalehti tapasi vuonna 2012 Jyväskylässä sotaveteraani Pentti Korvenpään, joka oli asunut perheineen itse rakentamassaan rintamamiestalossa vuodesta 1958. (HANNE MANELIUS)
Suomen lotat sankareita niikuin miehetki
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1417769054908.htmllotat Meeri Repo toimi muonituslottana rintamalla yli kolme vuotta. Sotatoimialueella palveli arvion mukaan molemmissa sodissa 90000-100000 lottaa.
90-vuotias Meeri Repo on yksi heistä. Hän oli yli kolme vuotta rintamalla mm. Aunuksessa, Outokummussa ja Pitkärannassa
https://www.youtube.com/watch?v=cGkctbhkGvE
Olot rintamalla olivat välillä niin kovat, että soppa piti keittää lihasta, joka oli ehtinyt alkaa jo mädäntyä. Kirvusta Karjalankannakselta evakkoon joutunut Repo (o.s. Rantalainen) laittoi lihan kuudeksi tunniksi etikkaveteen, jotta lihasta saatiin pois paha haju. Sitten lihaa keitettiin kuusi tuntia, että se pehmeni. Joukkoon laitettiin perunaa ja lanttua.
-Hyvää tuli, avot! Tässä sitä ollaan. Samaa ruokaa olen syönyt kuin miehetkin ja yhä olen elossa, Repo kertoo.
Samassa videossa Syvärannan lottamuseon pääopas Irja Repo kertoo lottien ihanteista ja arvoista ja lottapuvusta.
Lottapukujen ja järjestötunnusten käyttö kiellettiin jatkosodan jälkeen 1944, kun Lotta Svärd –järjestö lakkautettiin valvontakomission vaateesta Moskovan välirauhan ehtojen perusteella. Meeri Repo värjäsi oman lottapukunsa vihreäksi.
Lottien kohtelu sodan jälkeen satutti Meeri Repoa.
-Me teimme arvokasta työtä, Meeri Repo painottaa.
Ilta-Sanomien Lotat-erikoislehti kertoo Suomen kohtalon vuosina merkittävässä roolissa olleiden rohkeiden naisten tarinan.
Sari Autio
90-vuotias Meeri Repo on yksi heistä. Hän oli yli kolme vuotta rintamalla mm. Aunuksessa, Outokummussa ja Pitkärannassa
https://www.youtube.com/watch?v=cGkctbhkGvE
Olot rintamalla olivat välillä niin kovat, että soppa piti keittää lihasta, joka oli ehtinyt alkaa jo mädäntyä. Kirvusta Karjalankannakselta evakkoon joutunut Repo (o.s. Rantalainen) laittoi lihan kuudeksi tunniksi etikkaveteen, jotta lihasta saatiin pois paha haju. Sitten lihaa keitettiin kuusi tuntia, että se pehmeni. Joukkoon laitettiin perunaa ja lanttua.
-Hyvää tuli, avot! Tässä sitä ollaan. Samaa ruokaa olen syönyt kuin miehetkin ja yhä olen elossa, Repo kertoo.
Samassa videossa Syvärannan lottamuseon pääopas Irja Repo kertoo lottien ihanteista ja arvoista ja lottapuvusta.
Lottapukujen ja järjestötunnusten käyttö kiellettiin jatkosodan jälkeen 1944, kun Lotta Svärd –järjestö lakkautettiin valvontakomission vaateesta Moskovan välirauhan ehtojen perusteella. Meeri Repo värjäsi oman lottapukunsa vihreäksi.
Lottien kohtelu sodan jälkeen satutti Meeri Repoa.
-Me teimme arvokasta työtä, Meeri Repo painottaa.
Ilta-Sanomien Lotat-erikoislehti kertoo Suomen kohtalon vuosina merkittävässä roolissa olleiden rohkeiden naisten tarinan.
Sari Autio
torstai 4. joulukuuta 2014
Muuta Suomeen monta hyvää syytä
Uutissivusto Buzz Feed listasi 56 syytä, miksi kannattaa muuttaa välittömästi Suomeen. IS poimi niistä 20 hauskinta ja yllättävintä.
Moni Buzz Feedin listalle päässeistä syistä muuttaa Suomeen liittyy luontoon.
Muita Suomea ylistäviä asioita ovat muun muassa sauna, valoisat kesäyöt ja korvapuusti. Mitä muuta voisit kaivata? jutussa kysytään.
http://www.saunapojat.fi/fi/etusivu.html?gclid=CKaXq-mirsICFeXUcgodUAgARg
20 Buzz Feed -sivuston listaamaa syytä, miksi Suomeen kannattaisi muuttaa Suomeen välittömästi.
< Muumit
SAUNA>
Moni Buzz Feedin listalle päässeistä syistä muuttaa Suomeen liittyy luontoon.
Muita Suomea ylistäviä asioita ovat muun muassa sauna, valoisat kesäyöt ja korvapuusti. Mitä muuta voisit kaivata? jutussa kysytään.
http://www.saunapojat.fi/fi/etusivu.html?gclid=CKaXq-mirsICFeXUcgodUAgARg
20 Buzz Feed -sivuston listaamaa syytä, miksi Suomeen kannattaisi muuttaa Suomeen välittömästi.
< Muumit
SAUNA>
iMANSIKAT |
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Pitkää ikää
Espanjalaistutkimuksen mukaan sydän- ja verisuonitautien vaarassa olevat iäkkäät potilaat voivat pidentää todennäköisesti elinikäänsä ruokavaliolla.
Asiasta uutisoi Duodecim. Tutkijat suosittelevat syömään enemmän hedelmiä ja kuitupitoisia ruokia. Havainto vahvistaa jo olemassaolevaa näyttöä niiden terveyshyödyistä.
Tulokset perustuvat 7200 ihmisen kuusivuotiseen seurantaan. Osallistujat olivat 55-75-vuotiaita tutkimuksen alkaessa. Tutkijat yhdistivät ruokavaliotiedot seurannan aikana sattuneisiin kuolemantapauksiin ja totesivat, että paljon hedelmiä ja kuituja saavien kuolleisuus oli selkeästi alhaisempi kuin muiden.
Varsinkin kuolemat sydän-ja verisuonitauteihin olivat harvinaisempia. Vaikutus tuli jo yhdellä isolla omenalla tai appelsiinilla. Tutkimuksessa todettiin, että 200grammaa hedelmiä päivässä syöneiden kuolleisuus oli 40 prosenttia alhaisempi kuin vähemmän hedelmiä syövien.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.
Asiasta uutisoi Duodecim. Tutkijat suosittelevat syömään enemmän hedelmiä ja kuitupitoisia ruokia. Havainto vahvistaa jo olemassaolevaa näyttöä niiden terveyshyödyistä.
Tulokset perustuvat 7200 ihmisen kuusivuotiseen seurantaan. Osallistujat olivat 55-75-vuotiaita tutkimuksen alkaessa. Tutkijat yhdistivät ruokavaliotiedot seurannan aikana sattuneisiin kuolemantapauksiin ja totesivat, että paljon hedelmiä ja kuituja saavien kuolleisuus oli selkeästi alhaisempi kuin muiden.
Varsinkin kuolemat sydän-ja verisuonitauteihin olivat harvinaisempia. Vaikutus tuli jo yhdellä isolla omenalla tai appelsiinilla. Tutkimuksessa todettiin, että 200grammaa hedelmiä päivässä syöneiden kuolleisuus oli 40 prosenttia alhaisempi kuin vähemmän hedelmiä syövien.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Muista vanhusta
Näin muistat muistisairasta vanhusta jouluna
Hoivapalveluja tuottava Mainio Vire -yritys neuvoo, kuinka muistisairasta voi ilahduttaa lähestyvänä pyhänä.
Muistisairas vanhus iloitsee lahjoista, jotka liittyvät hänen elämäänsä. (COLOURBOX)
Muistisairas vanhus tarvitsee elämäänsä tuttuja asioita, rutiineja ja muistoja. Hyviä joululahjoja ovatkin asiat, jotka liittyvät jotenkin vanhuksen elämään.
Sosiaali- ja hoivapalveluja eri puolilla Suomea tarjoava Mainio Vire vinkkaa, että muistisairaan vanhuksen jouluun voi tuoda iloa myös pienillä, merkityksellisillä teoilla. Koska joulu itsessään herättää useimmilla lämpimiä muistoja, ei lahjojen tarvitse olla aineellisia. Vanhuksen kanssa voi esimerkiksi laulaa nuoruudesta tuttuja joululauluja tai katsella kuvia menneiltä jouluilta. Myös tuoksut tuovat mieleen muistoja, joten yhdessä voi leipoa vaikka pipareita.
Jos haluaa ostaa muistisairaalle lahjan, kannattaa miettiä henkilön historiaa ja asioita, joista hän on nauttinut. Pienikin lahja voi synnyttää vastaanottajassa iloa, vaikkei vanhus välttämättä osaa yhdistää ajankohtaa tai ihmisiä. Vanhukselle voi hankkia vaikkapa jotain tältä listalta:
1. Aikamatka nuoruuteen tai matkaan esimerkiksi valokuvien avulla.
2. Arkea helpottavat palvelut, kuten siivous- tai kotihoitoapua.
3. Apuväline arkea helpottamaan, kuten asentohoitotyyny tai päivän ja vuorokauden ajan selkeästi näyttävä kello.
4. Ateriat kotiin tuotuna
5. Hemmottelua, esimerkiksi hieronta tai hiusten laitto.
6. Lämmintä vaatetta: lämpöpussi pyörätuolilla ulkona liikkuvalle vanhukselle, viltti tai villasukat.
7. Musiikkia, joko lempimusiikkia tai luonnon ääniä nauhoitettuna.
8. Tuttuja makuja, kuten lempiruokia ja makeaa.
9. Lemmikkieläimen vieminen rapsutettavaksi.
10. Yhdessäoloa ja tekemistä, vaikkapa leipomista ja ulkoilua luonnossa.
MARIANNE ZITTING
Hoivapalveluja tuottava Mainio Vire -yritys neuvoo, kuinka muistisairasta voi ilahduttaa lähestyvänä pyhänä.
Muistisairas vanhus iloitsee lahjoista, jotka liittyvät hänen elämäänsä. (COLOURBOX)
Muistisairas vanhus tarvitsee elämäänsä tuttuja asioita, rutiineja ja muistoja. Hyviä joululahjoja ovatkin asiat, jotka liittyvät jotenkin vanhuksen elämään.
Sosiaali- ja hoivapalveluja eri puolilla Suomea tarjoava Mainio Vire vinkkaa, että muistisairaan vanhuksen jouluun voi tuoda iloa myös pienillä, merkityksellisillä teoilla. Koska joulu itsessään herättää useimmilla lämpimiä muistoja, ei lahjojen tarvitse olla aineellisia. Vanhuksen kanssa voi esimerkiksi laulaa nuoruudesta tuttuja joululauluja tai katsella kuvia menneiltä jouluilta. Myös tuoksut tuovat mieleen muistoja, joten yhdessä voi leipoa vaikka pipareita.
Jos haluaa ostaa muistisairaalle lahjan, kannattaa miettiä henkilön historiaa ja asioita, joista hän on nauttinut. Pienikin lahja voi synnyttää vastaanottajassa iloa, vaikkei vanhus välttämättä osaa yhdistää ajankohtaa tai ihmisiä. Vanhukselle voi hankkia vaikkapa jotain tältä listalta:
1. Aikamatka nuoruuteen tai matkaan esimerkiksi valokuvien avulla.
2. Arkea helpottavat palvelut, kuten siivous- tai kotihoitoapua.
3. Apuväline arkea helpottamaan, kuten asentohoitotyyny tai päivän ja vuorokauden ajan selkeästi näyttävä kello.
4. Ateriat kotiin tuotuna
5. Hemmottelua, esimerkiksi hieronta tai hiusten laitto.
6. Lämmintä vaatetta: lämpöpussi pyörätuolilla ulkona liikkuvalle vanhukselle, viltti tai villasukat.
7. Musiikkia, joko lempimusiikkia tai luonnon ääniä nauhoitettuna.
8. Tuttuja makuja, kuten lempiruokia ja makeaa.
9. Lemmikkieläimen vieminen rapsutettavaksi.
10. Yhdessäoloa ja tekemistä, vaikkapa leipomista ja ulkoilua luonnossa.
MARIANNE ZITTING
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)