Vesi, tuuli ja tyrsky. Aluksi tuntui, että se olisi pitänyt olla Pori Jazzin lauantai-illan pääesiintyjän nimi. Niin paljon illansuussa satoi ja tuuli.
Mutta samalla hetkellä kun Earth, Wind & Fire eli 12 miestä Amerikan Yhdysvalloista astui lavalle, muuttui koko lähes 20 000 ihmistä houkutellut Kirjurinluoto-areena silkaksi Boogie Wonderlandiksi. Siihen loppui myös sade.
Ja niin sitä sitten mentiin. Sing A Song, Shining Star, Got To Get You Into My Life, Fantasy, September ja kumppanit pakottivat sadetakeissaan velloneen, ilolientä nauttineen keski-ikäisen yleisön hillittömään lanteenpyöritykseen.
Aikoinaan mustaa rytmimusiikkia uudistaneella joukolla on hallussaan todellista musiikin aarteistoa. Bändin perustaneen Maurice Whiten kuningasidea oli se, että yhdistellään kaikkea sitä, mikä musiikissa on hyvää. Sitä, mikä pistää hytkymään: jazzia, funkia, diskoa, lattareita, tarttuvia pop-melodioita. Siihen päälle kunnon koreografioita, torvia, rytmisoittimia, falsettilaulua ja glitteriä – tuloksena oli instituutio, joka vakuuttaa uusia sukupolvia vielä nykyäänkin. Ja vakuutti Porissakin.
Alkuperäisestä, vuonna 1969 perustetusta yhtyeestä on jäljellä enää kolme alkuperäisjäsentä. Olisi kuvitellut, ettei tästä joukosta kipinää enää lähde.
Kyllä lähti. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun kolme isoisää pisteli menemään aerobic-tunneilta tuttuja askeleita ja lauloi hienoja stemmoja falseteillaan. Mukana menoa energisoivat entisestään nuoremmat uroot.
Varsinkin laulaja Philip Bailey oli huippuvedossa. Hän esitteli milloin suorastaan käsittämätöntä falsettiaan, milloin lumosi ihmisiä sormipianolla tai perkussioiden äärellä.
Välillä yhtye yritti esittää hitaampaakin tuotantoaan, mutta bilemusiikkia janonnut yleisö ei olisi jaksanut herkistellä.
Kun lopun hittipotpuri alkoi, lensivät jo viimeisetkin sadetakit Kirjurinluodon märälle nurmikolle.
Huomasi, että yhtyettä on kaivattu. Edellinen Suomen-vierailu oli vuonna 1997.
