Näin voi käydä esimerkiksi, kun pänttäämme tenttiin tai luemme romaania, mutta pohdimme samalla huomista ostoslistaa. Vaikka kuinka lukisimme tekstiä, ei tieto tallennu mieleen, jos ajatuksemme ovat muualla. Muistin toiminnassa olennaista onkin tarkkaavaisuuden suuntaaminen. Tarkkaavaisuus herpaantuu helposti esimerkiksi väsyneenä, sairaana, kivuliaana tai masentuneena. Tällöin toiminnasta tulee herkästi hajamielistä.
Unohdamme siis paljon tietoa – nimiä, puhelinnumeroita, kouluaikaisia biologian oppeja ja sen, mitä teimme viisi vuotta sitten juhannuksena. Opitut taidot eivät kuitenkaan katoa niin helposti, ja sanonta ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” pitääkin usein paikkansa. Elämän tärkeimmät asiat eivät myöskään yleensä katoa mielestä. Läheisten ystävien nimet, muistot omasta hääpäivästä ja äidin esiliinan tuoksu säilyvät todennäköisesti koko elämän.
Jos unohtelusta kuitenkin tulee arkea vaikeuttava asia ja se lisääntyy selkeästi entisestä, on taustalla oleva syy tärkeää selvittää. Aivojen ja muistin toimintaa vaikeuttavat esimerkiksi tietyt perussairaudet, päihteet ja sopimaton lääkitys sekä tietyt vitamiininpuutokset (B1, B12, foolihappo). Muistin toimintaan osallistuvat monet eri aivoalueet, ja muisti voikin häiriintyä eri tavoin riippuen siitä, mikä aivojen kohta vaurioituu.
Tunnetaan myös muutamia unohtamisen teorioita. Niin sanotun häipymisteorian mukaan muistiaines yksinkertaisesti haalistuu, koska sitä ei käytetä ja siten vahvisteta pitkään aikaan. Muistissa oleva asia ei todennäköisesti katoa kokonaan säilömuistista, vaan oikean reitin löytäminen kyseisen tiedon tai muiston luokse vaatii enemmän aikaa ja vaivaa. Oikea vihje, kuten aiheeseen liittyvä tuoksu, valokuva tai ihminen voi kuitenkin palauttaa vanhankin muiston elävänä mieleen.
Unohtaminen voi johtua myös siitä, että toinen tieto sotkee toista muistiainesta. Tätä kutsutaan unohtamisen häirintä- eli interferenssiteoriaksi. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun olemme juuri painaneet puhelinnumeron mieleemme, mutta ovikello soi ennen kuin ehdimme naputtaa numeron puhelimeen. Tai toisaalta: jos avaamme oven toistaen koko ajan puhelinnumeroa mielessämme, emme ehkä muista jälkeenpäin mitään siitä, mitä ovikelloa soittaneella ihmisellä oli asiana.
Kiistelty unohtamisen teoria on niin sanottu torjuntateoria, jonka mukaan ikävät ja epämiellyttävät asiat unohtuvat miellyttäviä helpommin. Torjuntateoria selittäisi esimerkiksi sen, miksi jotkut eivät muista sota-aikaa tai vaikeaa lapsuutta. Teoriaa ei ole kuitenkaan voitu osoittaa tieteellisesti todeksi.
http://www.muistiliitto.fi/fin/muistiliitto/alueellinen_toiminta/liity_jaseneksi/
