21.4.2013
38
Laura Saarikoski
Helsingin Sanomat
Tällä palstalla Reetta Räty ja Laura Saarikoski kirjoittavat työstä
vanhemmuudesta ja vallasta.
twitter @SaarikoskiLaura
Kun saa lapsia, aika alkaa käyttäytyä omituisesti.
Rannaton aika katoaa. Ne päivät, jolloin lähtee töistä ja miettii, mitä sitä illalla tekisi. Tai viikonloput, jotka tuntuvat etukäteen ihanan tai piinaavan tyhjiltä. Niitä ei enää ole.
Pientä lasta täytyy hoitaa koko ajan. Ellei hoida itse, joka minuutiksi on järjestettävä joku muu. Tuolloinkin omalla ajalla on selvä takaraja.
"On kuin läsnäoloni olisi yhdessä yössä saavuttanut materiaalisen arvon. Kuin minuun olisi kiinnitetty taksamittari", kuvailee brittikirjailija Rachel Cusk kirjassaan A Life's Work.
"Jos käyn ulkona, mittarin jatkuva tikitys häiritsee minua. Vaikka ystäväni ovat iloisia nähdessään minut, heillä ei välttämättä ole enää varaa minuun."
Uudessa aikataloudessa kallisarvoisesta vapaaillasta maksetaan sakkoja. Valvomista ei voi korvata nukkumalla aamulla pitkään, ja menetetty yö voi merkitä pohjatonta väsymystä moneksi päiväksi. Siksi äidistä voi tuntua paremmalta jäädä juhlista kotiin, esimerkiksi vuodeksi.
Ennen niin tasa-arvoiset puolisot alkavatkin usein vauvavaiheessa tapella. Jos minuutin retki takapihan roskikselle tuntuu tervetulleelta katkolta, ostosreissu Siwaan on jo suoranainen seikkailu. Tilanteessa on etunsa. Ennen sitä piti matkustaa kaksin Etelä-Amerikkaan, nyt samat kiksit saa päästessään yksin lähikauppaan. Katsokaa minua, olen vihanneshyllyillä villinä ja vapaana! Kukaan ei huuda tai revi, kun punnitsen tomaatteja!
Aikatalouden rujompi puoli on nollasummapeli: jos äiti menee ulos, isän täytyy hoitaa lapsia yksin ja toisinpäin. Yhtäkkiä perjantaiolut tai viikonloppujumppa ovatkin toiselta pois. Menoista aletaan pitää kirjaa, vaikka se tuntuisi molemmista tylsältä.
Itselleni ei ole uutinen se, että vauvaperheissä erotaan, vaan se, että niin monet pysyvät yhdessä ensimmäisten vuosien yli.
Itse asiassa moderni ero ja sitä seuraava vuorovanhemmuus voivat uupuneen vanhemman korvissa kuulostaa liiankin hyvältä: minulla olisi lapset joka toinen viikko, jolloin jaksaisin keskittyä heihin, ja joka toinen viikko omaa aikaa, jolloin voisin nukkua, tehdä töitä ja tavata ystäviä. Kokonainen viikko!
Niinpä paras lahja pikkulapsiperheessä on aika. Viikonloppu yksin on niin arvokas, että siitä kannattaa maksaa puolisolle samassa valuutassa takaisin.
Kotiin palaa vanhempi, jolla ehtii tulla jo ikävä sitä, mitä hän lähti karkuu
