On hyvä että tällaisia mummoja on

Marjukka on vapaaehtoismummo

Tiistai 17.3.2015 klo 19.30

Marjukka Lehti, 68, käveli helsinkiläisen päiväkodin pihaan kysymään, tarvittiinko siellä kylämummia. Kyllä tarvittiin.

Pienet jalat rummuttavat lattiaa. Lapset juoksevat eteisestä askareisiinsa. Tyttö suikkaa vanhemmille suukot, toinen ei haluaisi päästää äitiä lähtemään.

Kävelen huoneeseen, jossa on violetit seinät. Julisteissa puput kertovat, että korvilla kuunnellaan, suulla puhutaan ja käsillä tehdään. Niiden vieressä on päiväjärjestys. Tänään perjantaina on lelupäivä.
Kolme poikaa leikkii autoillaan rallikisoja. Vieressä tytöt ovat ratsastuskoulussa ja etsivät lohikäärmettä.
Yhteen nurkkaan on rakennettu syntymäpäivät. Minut kutsutaan juhliin. Pöydässä on kahvia ja kakku, jossa kynttilän virkaa toimittaa haarukka.

Juomme kahvia, puhallamme kynttilän ja keskustelemme, kuinka yhdellä nukella vuotaa verta nenästä. Tytöt painavat nuken nenää vasten paperia. Minua hymyilyttää.
Aloitin helsinkiläisen Mestari-päiväkodin vapaaehtoisena kylämummina vuonna 2010. Olin jäänyt samana keväänä eläkkeelle pankista, jossa olin tehnyt työurani. Kaipasin päiviini vapaaehtoistyötä.
Eräänä kesäaamuna näin lehdessä ilmoituksen Mannerheimin Lastensuojeluliiton kylämummikurssista. Ilmoittauduin mukaan. Kurssi oli mukava.
Mestariin ajauduin sattumalta. Asun lähistöllä ja tiesin päiväkodin. Kävelin pihaan ja kysyin, voisinko toimia päiväkodin vapaaehtoisena ja tulla välillä auttamaan, leikkimään ja pukemaan lapsia.
Aloitin seuraavalla viikolla. Siitä saakka olen käynyt Mestarissa viikoittain.

Nuoruuden haave toteutui

Päiväni päiväkodilla eivät ole koskaan samanlaisia. Olen aina arvostanut lastentarhanopettajien ja -hoitajien työtä. Nyt arvostan vielä enemmän.
Kun olin teini-ikäinen, toiveammattini oli lastentarhanopettaja. Aikuisena pankkipuoli vain vei mukanaan. Se oli ala, jossa pääsin kehittymään. Paikka, jossa tapahtui koko ajan.

Jossain ajatuksissani minulla oli kuitenkin myös toive, että vielä joskus teen töitä myös lasten parissa. Kun jäin eläkkeelle, haaveelle vapautui taas enemmän aikaa. Ja tässä olen.
Tällä hetkellä toimin Naskaleiden ryhmässä, jossa on 2-4-vuotiaita tyttöjä ja poikia.

Mikä sinusta tulee isona?

Koen saavani päiväkotipäivistä paljon. En ole niiden jälkeen edes väsynyt. Päinvastoin.
Pienet antavat virtaa. Lapset ovat valloittavia ja aitoja. He sanovat rehellisesti ja suoraan, mitä ajattelevat. Kertovat innoissaan kokemuksistaan. Halaavat ja tarvitsevat syliä. Ovat todella veitikoita.

Kerran yksi poika kysyi, mikä minusta tulee isona. Puhkesin nauramaan, koska kysymys oli niin mainio. Vastasin, että olen jo oloneuvosiässä. Mutta juuri tuollaisia lapset ovat. Meillä aikuisilla olisi heiltä paljon opittavaa.
- Älä vain tipu, kultaseni, huikkaan kirjan lukemisen lomasta, kun lettipäinen tyttö kipuaa huojuvan jättityynypinon päällä.
Tiistaisin osalla päiväkodin lapsista on jumppapäivä. He lähtevät innoissaan saliin. Siellä he kiikkuvat puolapuilla ja leikkivät. En osallistu jumppapäiviin, koska en uskalla kipeän selkäni takia nostella lapsia.

Yksi aikuinen lisää

Autan mielelläni myös veljeni tyttären perhettä. Heillä on neljä lasta.
Kerran kesällä olimme tapahtumassa, jossa paikallisen vanhainkodin pihaan oli tuotu eläimiä. Possu, kanoja, koiria ja poni, jolla lapset saivat ratsastaa pienen lenkin.
Kun olimme katsomassa ponia, sen selässä ratsasti juuri päiväkodista tuttu poika. Voi sitä riemua, kun hän äkkäsi minut.
- Maiju-mummi, Maiju-mummi, hän hihkui.
Se tuntui mukavalta. Selvästi lapsi oli iloinen nähdessään minut samalla tavalla kuin minä hänet. Vanhempiakin hymyilytti.

Joillakuilla omat isovanhemmat asuvat matkan päässä, jolloin tapaamisia on harvakseltaan. Siksi toivon, että pystyn antamaan lapsille kylämummin mallia, mutta kenenkään varpaille en tahdo astua.
Lapsilla on vanhempansa ja isovanhempansa. Minun roolini on olla heille vain yksi turvallinen aikuinen lisää. Siksi en myöskään puhu mielelläni päiväkodista vaan lastentarhasta. Ajattelen, että lapsella on koti jossain muualla.

Töitä on ilo viedä kotiin

Tapaan säännöllisesti myös muita kylämummi- ja -vaaritoiminnassa mukana olevia. Uskon, että puhun monen puolesta, kun sanon, että toiminta antaa tekijälleen paljon. Siksi kehotan muitakin mukaan. Varmasti monessa päiväkodissa on tarvetta tällaiselle, vaikka ilmoitusta ei löytyisi lehdestä.
Kun olin työelämässä, mietin usein, kuinka jätän hommat työpaikalle. Nyt ajatus naurattaa, sillä näitä töitä on ilo ja kunnia viedä kotiin.
Niin paljon tiivistyy siihen hetkeen, jossa pienet kasvot kääntyvät puoleeni ja kysyvät, että ethän vielä lähde Maiju-mummi, leikitään.
Ja niin me kaivamme leikkiautot kaapista ja leikimme lisää.
------

Nimi: Marjukka "Maiju" Lehti
Ikä: 68
Perhe: Sukulaiset
Asuu: Helsingissä
Ammatti: Eläkeläinen, teki uransa pankkialalla
Harrastukset: Konsertit, teatteri ja käveleminen

TEKSTI SANNA KEKKI KUVAT MATTI MATIKAINEN