Keskustelu isovanhemmuudesta vain paisuu: ”Kukapa lähes tuntematonta isovanhempaa haluaa tavata”
Julkaistu:
Isovanhemmat
Monessa perheessä on erimielisyyksiä siitä, millaista isovanhemmuuden pitäisi nykyään olla.
Ylivilkkaan lapsen äiti kirjoitti maanantain Helsingin Sanomien mielipidepalstalle olevansa uupunut ja toivoi, että isovanhemmat auttaisivat edes toisinaan. Tästä kirjoituksesta alkoi keskustelu, joka on jatkunut vilkkaana koko viikon.
Kun useat IS:n lukijat samastuvat väsyneeseen äitiin ja valittelevat nykymummujen ja -pappojen halua viettää omaa aikaa, monet isovanhemmat näkevät asian toisin. He haluavat kohtuutta lastenhoitopyyntöihin. Hyvin useat IS:n lukijat korostavat, että isovanhemmilla on – omat lapsensa kasvatettuaan – täysi oikeus omaan aikaan seniori-iällä.
Osa lukijoista on kuitenkin sitä mieltä, että kun kiistellään lastenlasten hoidosta, keskustelussa unohdetaan isovanhempien merkitys lapselle.
– Tässä keskustelussa on unohtunut se lapsi. Mummot ja papat on perinteisesti olleet merkkihenkilöitä lapsen elämässä. Hyvä jos nykyään edes tuntevat toisiaan. Tämä on mielestäni huomattavasti yleisempää kuin se, että isovanhemmat jatkuvasti kantaisivat hoitovastuun.
Yksi lukija muistaa lämmöllä omaa suhdettaan isovanhempiinsa.
– Eihän se lastenlasten kanssa olo ole vain hoitoa vaan myös yhdessäoloa, tunnesiteen luomista. Itse olen saanut nauttia hyvästä suhteesta isovanhempieni kanssa; se suhde antaa molemmin puolin ja kantaa lapsia ja nuoria aikanaan läpi elämän. Lapsillani on myös erittäin lämpimät muistot isovanhemmista.
Jotkut lukijat muistuttavat myös, että jos läheinen suhde jää lapsuudessa kehittymättä, omat isovanhemmat voivat tuntua myöhemmin aivan vierailta.
– En ole lasteni hoidossa apua pyytänyt, tarvinnut enkä saanut. Hyvin on vaimon kanssa lastemme kanssa pärjätty. Nyt ovat mummut ja papat lapsenlapsista kovinkin kiinnostuneita kun he ovat jo lähes aikuisia. Harmi vain, että lapsia tuntemattomiksi jääneet vanhukset eivät enää jaksa kiinnostaa.
– Harrastakaa vaan ihan rauhassa, isovanhemmat. Vanhainkodissa voi tulla sitten vähän yksinäistä, mutta niin se elämä on valintoja täynnä.
Hoitajana työskentelevä lukija kertoo työssä törmänneensä ikäihmisiin, jotka valittavat yksinäisyyttä ja ihmettelevät mikseivät lapsenlapset käy kylässä.
– Todellisuus on osin ollut sitä, että aikanaan isovanhempi on kieltäytynyt lastenhoidosta tai viettämästä aikaa lastenlasten kanssa. Kukapa lähes tuntematonta isovanhempaa haluaa tavata.
Kun useat IS:n lukijat samastuvat väsyneeseen äitiin ja valittelevat nykymummujen ja -pappojen halua viettää omaa aikaa, monet isovanhemmat näkevät asian toisin. He haluavat kohtuutta lastenhoitopyyntöihin. Hyvin useat IS:n lukijat korostavat, että isovanhemmilla on – omat lapsensa kasvatettuaan – täysi oikeus omaan aikaan seniori-iällä.
Osa lukijoista on kuitenkin sitä mieltä, että kun kiistellään lastenlasten hoidosta, keskustelussa unohdetaan isovanhempien merkitys lapselle.
– Tässä keskustelussa on unohtunut se lapsi. Mummot ja papat on perinteisesti olleet merkkihenkilöitä lapsen elämässä. Hyvä jos nykyään edes tuntevat toisiaan. Tämä on mielestäni huomattavasti yleisempää kuin se, että isovanhemmat jatkuvasti kantaisivat hoitovastuun.
Yksi lukija muistaa lämmöllä omaa suhdettaan isovanhempiinsa.
– Eihän se lastenlasten kanssa olo ole vain hoitoa vaan myös yhdessäoloa, tunnesiteen luomista. Itse olen saanut nauttia hyvästä suhteesta isovanhempieni kanssa; se suhde antaa molemmin puolin ja kantaa lapsia ja nuoria aikanaan läpi elämän. Lapsillani on myös erittäin lämpimät muistot isovanhemmista.
Jotkut lukijat muistuttavat myös, että jos läheinen suhde jää lapsuudessa kehittymättä, omat isovanhemmat voivat tuntua myöhemmin aivan vierailta.
– En ole lasteni hoidossa apua pyytänyt, tarvinnut enkä saanut. Hyvin on vaimon kanssa lastemme kanssa pärjätty. Nyt ovat mummut ja papat lapsenlapsista kovinkin kiinnostuneita kun he ovat jo lähes aikuisia. Harmi vain, että lapsia tuntemattomiksi jääneet vanhukset eivät enää jaksa kiinnostaa.
– Harrastakaa vaan ihan rauhassa, isovanhemmat. Vanhainkodissa voi tulla sitten vähän yksinäistä, mutta niin se elämä on valintoja täynnä.
Hoitajana työskentelevä lukija kertoo työssä törmänneensä ikäihmisiin, jotka valittavat yksinäisyyttä ja ihmettelevät mikseivät lapsenlapset käy kylässä.
– Todellisuus on osin ollut sitä, että aikanaan isovanhempi on kieltäytynyt lastenhoidosta tai viettämästä aikaa lastenlasten kanssa. Kukapa lähes tuntematonta isovanhempaa haluaa tavata.
