Uutta tutkimusta sepelvaltimotaudista

Uutta tutkimustietoa Suomen yleisimmästä kuolinsyystä: Lyhyt sairastuu pitkää useammin

Sepelvaltimotauti on tilastojen mukaan yleisin kuolinsyy Suomessa. Vuosittain siihen kuolee noin 1Sepelvaltimotauti tappaa Suomessa 10 000 vuodessa ihmistä. Sepelvaltimotauti on tilastojen mukaan yleisin kuolinsyy Suomessa.

Perimältään lyhyillä ihmisillä on suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin kuin pidemmillä ihmisillä. Tämä käy ilmi New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Tutkimuksen on tehnyt kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu myös Tampereen yliopiston kliinisen kemian professori Terho Lehtimäki.

– Tämä kumoaa aiempia näkemyksiä siitä, että pitkillä olisi suurempi todennäköisyys sairastua sepelvaltimotautiin, koska heidän sydämensä joutuu pumppaamaan verta paljon pidemmän matkan. Tässä tutkimuksessa selvisi, että geneettisesti pienikokoisten ihmisten sepelvaltimotautiriski on suurempi kuin pitkien, Lehtimäki kertoo.

– Lyhyillä suonten koko voi jäädä pienemmiksi. Samat geenit, jotka vaikuttavat pituuskasvuun, vaikuttavat osin myös sepelvaltimotaudin riskiin. Lisäksi lyhyillä voi olla haitallinen veren rasva-arvojen profiili eli enemmän herkästi suonen seinämään kertyvää pahaa LDL-kolesterolia kuin pitkillä, hän kertoo.

Tutkimus osoitti, siis Lehtimäen mukaan, että lisääntynyt sepelvaltimotautiriski geneettisesti lyhyemmillä selittyy osittain heillä olevilla haitallisemmilla veren rasva-arvoprofiileilla eli korkeampi LDL-kolesteroli ja triglyseridi-pitoisuus.

Laaja aineisto taustalla

Lehtimäki kertoo, että pituuden ja sepelvaltimotaudin yhteyttä tutkittiin käyttämällä 180 pituuteen liittyvää geneettistä varianttia. Tutkimuskohteeseen kuului 65 000 sepelvaltimotautia sairastavaa ihmistä ja lisäksi kontrolliryhmään 128 000 henkilöä. Yksilötason geenitietoa oli käytössä 18 000 henkilöltä.

Sepelvaltimotaudin riskissä havaittiin 13,5 prosentin kasvu pituuden laskiessa yhden geneettisesti määräytyvän 6,5 sentin mittayksikön verran. Lisäksi havaittiin yhteys pituutta lisäävien varianttien määrän kasvun ja pienentyneen sepelvaltimotautiriskin välillä.

Tutkimus poikkeaa muista epidemiologisista tutkimuksista siinä, että tässä käytetyllä geenipisteytyksellä voitiin erottaa geneettisesti lyhyet ja pitkät ihmiset toisistaan.

Näin voitiin Lehtimäen mukaan todentaa, että samat geenit, jotka vaikuttavat pituuskasvuun, vaikuttavat osin myös sepelvaltimotaudin riskiin, Lehtimäki sanoo.

– Tutkimuksessa löydettiin myös seitsemän uutta aineenvaihduntatietä, jotka selittivät sepelvaltimotautiriskiä. Näitä ovat esimerkiksi kasvuhormonin signalointiin ja luun kehitykseen vaikuttavat aineenvaihduntatiet, jotka sepelvaltimotautiriskin lisäksi voivat säädellä myös ihmisen kasvua. Yksi aineenvaihduntateistä oli yhteydessä sydämen kehitykseen ja kasvuun.

Kasvu ja geenit vaikuttavat toisiinsa

Tulokset olivat yhdistetyssä analyysissä saman suuntaiset molemmilla sukupuolilla, mutta jos tulokset analysoitiin sukupuolittain, ne eivät olleet tilastollisesti merkitseviä naisilla.

– Yhtenä selityksenä tuloksille voi olla, että geneettisesti pienikokoisten ihmisten sepelvaltimotautiriski johtuu heidän valtimoidensa koon pienuudesta, vaikka niiden kuormitus on kaikilla samankaltainen. Kuitenkin naisilla on miehiä pienemmät sepelvaltimot ihmisen koosta ja painosta riippumatta. Lyhyt koko ja naissukupuoli johtaisivat siten kasvaneeseen riskiin, mutta tutkimus ei anna tälle selitykselle tukea. Tutkijat arvioivatkin sukupuoleen liittyvän tutkimustuloksen kertovan siitä, ettei valtimon koko olekaan pääselitys pituuden ja sepelvaltimotaudin yhteydelle, hän arvioi.

Tulos merkitsee Lehtimäen mukaan sitä, että fyysiseen kasvuumme vaikuttava geenistömme ja toisaalta myöhempi sepelvaltimotautiriskimme nivoutuvat monimutkaisella tavalla yhteen.

– Tämä uusi tieto auttaa entistä paremmin ymmärtämään tämän kansantautimme syitä ja biologista taustaa, Lehtimäki sanoo. 

Petri Turunen



0000 suomalaista.