Piispainkokouksen
selonteko
avioliittolain muutoksen johdosta
[
Pöytäkirjatarkistamaton versio, hyväksytty 31.8.2016
]
Eduskunta
hyväksyi
28.11.2014 muutoksen
avioliittolakiin
,
jonka myötä
avioliittolaki
koskee ”kahta
henkilöä” eikä
enää
vain
”naista ja
miestä”
(1:1§, 1 mom)
.
Muutoksen
tul
l
essa
voimaan 1.3.2017
a
violiittoon voidaan vihkiä
myös
samaa sukupuolta oleva
t
pari
t
.
Yhteiskunnallisen avioliittokäsityksen muutos
asettaa Suomen evankelis
-
luterilaisen kirkon uuteen
tilanteeseen. Se on osa pitkää keskustelua, joka koskee seksuaali
-
ja sukupuolivähemmistöjen asemaa
kirkossa ja yhteiskunnassa. Lain muutokseen kytkeytyy myös vihkimiseen liittyviä oikeudellisia
kysymyks
iä.
Muutokseen tähdänneessä kansalaisaloitteessa ja sit
ä käsitelleessä eduskunnan laki
valiokunnan
mietinnössä
(
14/2014 vp
)
korostettiin, että lainmuutoksella ei puututa kirkkojen
eikä
uskonnollisten
yhdyskuntien oikeuteen toimittaa avioliittoon vihkimisiä
ja määrätä
itse
näiden ehdoista sekä
muodoista.
K
irkolliskokous päätti 5.11.2015
yleisvaliokunnan mietinnön
3/2015
perusteella
”
pyytää
piispainkokousta antamaan seurakuntia ja
papistoa varten selonteon kirkolliskokouksen ja
piispainkokouksen aikaisempiin
lausuntoihin perustuvasta
avioliittokäsityksestä, kaikkien ihmisten
luovuttamattomasta ihmisarvosta ja papin velvollisuuksista
”
.
I
hmisarvo
kuuluu kaikille
Luterilainen kirkko
perustaa eettisen opetuksensa
ihmisarvon ja l
ähimmäisenrakkauden periaatteille.
J
umalan
luomana
jokaisella ihmisellä on
ainutlaatuinen ja kumoamaton ihmis
ar
vo.
Jeesuksen sanat ja
teot antavat mallin siitä, miten tulee rakastaa, palvella ja kohdella kunnioittavasti
jokaista ihmist
ä.
Omasta uskostaan käsin kirkko puolustaa jokaisen ihmisen arvoa ja liittyy
ihmisoikeuksiin, jotka
ovat
modernin kansainvälisen oikeuden keskiöss
ä.
Viime aikoina ihmisoikeu
skeskusteluun
on
uudella tavalla
noussut
erilaisia seksuaalisuuteen ja
perheeseen
liittyviä
kysymyksiä.
Luterilainen kirkko haluaa omalta osaltaan
palvella ja tukea ihmisiä
näiden kysymysten käsittelyssä
.
Samalla
kirkossa
tunnistetaan, ettei kirkko ole aina tähän kyennyt
rakentavalla tavalla. Sen sanat ja teot ovat myös synnyttäneet kok
emusta torjunnasta ja kunnioituksen
puuttumisesta.
Seksuaalisuuteen, perheeseen ja parisuhteeseen liittyvät kysymykset koskettavat ihmistä syvältä sekä
elämää kannattelevana että haavoittavana tekijänä. Kumppanin löytäminen, parisuhteen ja perheen ilot
ja
haasteet sekä toiveiden tai ihanteiden mukaisen perheen rakentamisen kysymykset koskevat kaikkia
–
yhtä lailla seksuaali
-
ja sukupuolivähemmistöjä kuin muita.
V
aihtelevien elämäntilanteiden
keskellä
kirkko
haluaa tukea
ihmisiä ja julistaa hyvää
sanom
a
a
pyhästä
Jumalasta, jonka edessä kaikki ovat syntisiä ja jonka armoa kaikki tarvitsevat
(Room. 3:22
–
24)
.
J
okainen ihminen on Jumalan kuva
(1 Moos. 1:27)
riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä,
kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta
tai perhemuodosta
.
I
hmisarvo ei ole
myöskään riippuvainen sosiaalisesta hyväksymisestä
, taloudellisesta
hyödyllisyydestä
, menestykse
stä
tai saavutuksista.
