LAPSIPERHEILTÄ LEIKATTIIN - ONNEN KYYNEELET SILMISSÄ
Olin paikalla seuraamassa lapsilisien leikkausta ja
avioliittolakia koskevaa äänestystä. Eduskunnan lehterit pursuilivat
väkeä. Media oli asemissa ja kansanedustajat jännittyneitä. Eduskunnan
jykevät turvamiehet poistivat ihmisiltä ”Tahdon”-kylttejä ja muuta
rekvisiittaa. Edessä istuva ”Tahdon”-aktivisti zoomasi videokameransa
kohti Päivi Räsäsen kasvoja. Toimittajat twiittailivat ahkerasti. Ulkona
oli tuhansien ihmisien joukko. Kumpikin esitys hyväksyttiin, lapsilisän
pienentäminen sekä uusi avioliittolaki.
Pääministeri Alexander Stubb oli laittanut arvovaltansa peliin tekemällä vetoomuksen kansanedustajien suuntaan. Ei lapsiperheiden eikä maan talouden nousun, vaan uuden avioliittolain puolesta. Äänestyksen jälkeen sekä eduskuntasalissa että sen pihalla virtasivat ilon kyyneleet. Eduskunnassa tehtiin historiaa. Kyllä, historiaa siinäkin mielessä, että lapsilisiä leikattiin ilon kyyneleet silmissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila oli uuden avioliittolain puolella ja tiedotti siitä näkyvästi äänestystä edeltävänä tiistaina. Lapsilisien leikkaamisuhasta hän ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Kyseessä on kuitenkin yksittäisen lapsiperheen osalta sadasta eurosta yli tuhanteen euroon vuositasolla.
Miksi taas leikataan niiltä, joilla on jo muutenkin tiukkaa? Tuetaanko tällä toimenpiteellä todellakin maamme talouden kasvua? Se, mikä jää perheiltä tuloissa vähemmäksi, on myös vähempänä kuluttamisessa. Lapsilisiin tehtävät muutokset aiheuttavat myös huomattavia lisäkustannuksia hallinnollisesti – byrokratia ei vähene vaan sitä luodaan lisää.
Lapsilisien leikkauksella saadaan ”lyhytnäköisesti” noin 100 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Mistä muualta nämä rahat voisi sitten saada, jos ei lapsiperheiden kukkarosta? Yksi suora toimenpide, jolla vastaavat säästöt saataisiin, olisi kun palautetaan vanhempien valinnanvapaus kotihoidontuen osalta. Hallitus pyrki luomaan tällä tasa-arvoa lapsiperheiden vanhempien välille mutta todellisuus on aivan toinen. Lapsilisien leikkauksen peruminen sekä vanhempien valinnanvapauden palauttaminen ovat Keskustan linja. Seuraavan eduskunnan aikana lapsiperheiden asiaa puolustetaan vahvemmin hallituksessa, jos me keskustalaiset ehdokkaat saamme riittävän vahvan valtakirjan kansalaisilta.
Olisin odottanut, että hallituksessa olevat kristillisdemokraatit olisivat äänestäneet lapsilisäleikkauksessa heidän aiemman linjansa mukaisesti, lapsiperheiden puolesta. Tämä olisi voinut riittää leikkauksen estämiseen. Toivottavasti edes Kristillisdemokraattien nuorisojärjestöstä löytyy rohkeutta toimia linjansa mukaisesti ja tuoda se esille.
Vetoan erityisesti nyt teihin jotka sivusta hiljaa seuraavat - eikö ole jo korkea aika sanoa ”tahdon” lapsiperheille ja alkaa rummuttaa äänekkäästi heidän puolestaan? Minun mielestäni on ja isosti. Lapsilisien pienentyessä eriarvoisuus kasvaa. Huomenna näemme lapsista sen, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään.
Pääministeri Alexander Stubb oli laittanut arvovaltansa peliin tekemällä vetoomuksen kansanedustajien suuntaan. Ei lapsiperheiden eikä maan talouden nousun, vaan uuden avioliittolain puolesta. Äänestyksen jälkeen sekä eduskuntasalissa että sen pihalla virtasivat ilon kyyneleet. Eduskunnassa tehtiin historiaa. Kyllä, historiaa siinäkin mielessä, että lapsilisiä leikattiin ilon kyyneleet silmissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila oli uuden avioliittolain puolella ja tiedotti siitä näkyvästi äänestystä edeltävänä tiistaina. Lapsilisien leikkaamisuhasta hän ei pitänyt minkäänlaista ääntä. Kyseessä on kuitenkin yksittäisen lapsiperheen osalta sadasta eurosta yli tuhanteen euroon vuositasolla.
Miksi taas leikataan niiltä, joilla on jo muutenkin tiukkaa? Tuetaanko tällä toimenpiteellä todellakin maamme talouden kasvua? Se, mikä jää perheiltä tuloissa vähemmäksi, on myös vähempänä kuluttamisessa. Lapsilisiin tehtävät muutokset aiheuttavat myös huomattavia lisäkustannuksia hallinnollisesti – byrokratia ei vähene vaan sitä luodaan lisää.
Lapsilisien leikkauksella saadaan ”lyhytnäköisesti” noin 100 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Mistä muualta nämä rahat voisi sitten saada, jos ei lapsiperheiden kukkarosta? Yksi suora toimenpide, jolla vastaavat säästöt saataisiin, olisi kun palautetaan vanhempien valinnanvapaus kotihoidontuen osalta. Hallitus pyrki luomaan tällä tasa-arvoa lapsiperheiden vanhempien välille mutta todellisuus on aivan toinen. Lapsilisien leikkauksen peruminen sekä vanhempien valinnanvapauden palauttaminen ovat Keskustan linja. Seuraavan eduskunnan aikana lapsiperheiden asiaa puolustetaan vahvemmin hallituksessa, jos me keskustalaiset ehdokkaat saamme riittävän vahvan valtakirjan kansalaisilta.
Olisin odottanut, että hallituksessa olevat kristillisdemokraatit olisivat äänestäneet lapsilisäleikkauksessa heidän aiemman linjansa mukaisesti, lapsiperheiden puolesta. Tämä olisi voinut riittää leikkauksen estämiseen. Toivottavasti edes Kristillisdemokraattien nuorisojärjestöstä löytyy rohkeutta toimia linjansa mukaisesti ja tuoda se esille.
Vetoan erityisesti nyt teihin jotka sivusta hiljaa seuraavat - eikö ole jo korkea aika sanoa ”tahdon” lapsiperheille ja alkaa rummuttaa äänekkäästi heidän puolestaan? Minun mielestäni on ja isosti. Lapsilisien pienentyessä eriarvoisuus kasvaa. Huomenna näemme lapsista sen, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään.
