Julkaistu:
Suomalaiset tutkivat ensimmäisten joukossa uudenlaista hoitoa kakkostyypin diabetekseen.
Uusien verisuonten kasvattaminen kuulostaa hurjalta, mutta tulevaisuudessa se voi olla yksi ase kakkostyypin diabetes-epidemiaa vastaan.
– Meillekin oli yllättävää, kuinka voimakkaat vaikutukset saimme verisuonten kasvatuksella aikaan, sanoo Helsingin yliopiston ja Wihurin tutkimuslaitoksen fysiologian dosenttiRiikka Kivelä.
Kivelä kuuluu akatemiaprofessori Kari Alitalon johtamaan tutkimusryhmään, joka on jo vuosien ajan keskittynyt veri- ja imusuonten tutkimukseen.
– Lähtökohtamme on suonten perusbiologian ja toiminnan selvittäminen. Tutkimme, miten verisuonten kasvu ja toiminta muuttuvat eri sairauksissa – kuten syövässä sekä sydän- ja verisuonitaudeissa – ja miten siihen voisi vaikuttaa, Kivelä kertoo.
– Esimerkiksi syövissä olemme yrittäneet löytää keinoja estää verisuonten kasvua syöpäkudoksessa, jotta syöpä ei pääsisi kasvamaan vaan tuhoutuisi. Sydän- ja verisuonitaudeissa olemme yrittäneet löytää keinoja, joilla voisimme kasvattaa uusia verisuonia, jotta sydän toimisi paremmin.
UUSIN havainto on, että verisuonia muokkaamalla ja kasvattamalla voidaan vaikuttaa myös kakkostyypin diabetekseen. Tutkijoiden mukaan sairaus voidaan ehkäistä tai jopa parantaa kasvattamalla rasvakudokseen uusia hiusverisuonia.
Kivelä kertoo, että perinteisesti rasvakudoksen on ajateltu olevan varastokudos, joka ei tee mitään paitsi säilöö rasvaa.
– Mutta sehän on hirveän aktiivinen kudos! Rasvakudos tuottaa muun muassa erilaisia hormoneja ja tulehdusvälittäjäaineita.
Suomalaistutkijoiden lähtökohtana olikin, että rasvaan kannattaa yrittää vaikuttaa.
– Kun ihminen lihoo ja rasvakudos suurenee nopeasti, verisuonten kasvu ei ehdi mukaan. Verisuonitietämyksemme perusteella ajattelimme, että koska verisuonet ovat kaikille kudoksille tärkeitä, ne voisivat olla tärkeitä myös rasvalle.
RYHMÄ teki tutkimusta hiirillä. Jyrsijöille käy samalla tavalla kuin ihmisille, kun ne saavat syödä rasvaista ruokaa niin paljon kuin haluavat: ne lihovat, ja niille kehittyy kakkostyypin diabeteksen kaltainen tila.
Tutkijat kokeilivat, miten hiiriin vaikutti, kun niille annettiin geeniterapian avulla VEGF-B:tä, joka on verisuonten kasvua edistävä geeni.
– Huomasimme, että kun saimme verisuonia kasvatettua, hiirten rasvakudoksen toiminta parani ja se pysyi terveempänä. Matala-asteinen tulehdus väheni, ja hiirten sokerinsietokyky parani. Nämä muutokset tapahtuivat, vaikka hiiret söivät ihan yhtä paljon rasvaa kuin ennenkin. Hiiriä pystyttiin myös parantamaan niille aiheutetusta diabeteksesta.
Tutkijat kokeilivat myös ”tuplahoitoa”, mikä tarkoitti, että osalle hiiristä saatiin geenimuuntelun avulla kasvatettua vielä muita enemmän verisuonia.
– Siinä vaiheessa saimme jo hiiret myös laihtumaan. Eli mitä enemmän saimme aikaan verisuonia, sitä enemmän rasvakudos alkoi muuttua ruskean rasvan tyyppiseksi.
RUSKEA rasvakudos tarkoittaa kudosta, joka ei vain varastoi vaan polttaa rasvaa.
– Olisi ihan mahtavaa, jos rasvakudos pysyisi varastoimisen sijaan myös poistamaan rasvaa. Aikanaan kaikki energia on pitänyt saada hyödyksi, mutta nykyään saamme jatkuvasti liikaa energiaa liian helposti.
Kivelä sanoo, että vaikka valtaosa lihavista ihmisistä sairastuu diabetekseen, vähemmistö säilyy terveinä.
– Onkin ajateltu, ettei lihavuus sinänsä aiheuta sairastumista niin kauan kun rasvakudos pysyy terveenä eikä rupea tuottamaan tulehdusvälittäjäaineita.
Hän korostaa, ettei tutkijoiden kehittämän menetelmän olekaan tarkoitus olla poppakonsti lihavuuteen.
– Kyseessä ei ole laihdutuskeino. Näkisin, että tätä voitaisiin tarjota niille, joilla on jo todettu kakkostyypin diabetes, tai selkeät merkit siitä, että diabetes on puhkeamassa. Tulostemme perusteella tehoa on molemmissa vaiheissa.
Kivelä muistuttaa, että vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä, että hoitoa voitaisiin tarjota ihmisille.
– Lääkekehitys merkitsee aina vuosien työtä.
– Meillekin oli yllättävää, kuinka voimakkaat vaikutukset saimme verisuonten kasvatuksella aikaan, sanoo Helsingin yliopiston ja Wihurin tutkimuslaitoksen fysiologian dosenttiRiikka Kivelä.
Kivelä kuuluu akatemiaprofessori Kari Alitalon johtamaan tutkimusryhmään, joka on jo vuosien ajan keskittynyt veri- ja imusuonten tutkimukseen.
– Lähtökohtamme on suonten perusbiologian ja toiminnan selvittäminen. Tutkimme, miten verisuonten kasvu ja toiminta muuttuvat eri sairauksissa – kuten syövässä sekä sydän- ja verisuonitaudeissa – ja miten siihen voisi vaikuttaa, Kivelä kertoo.
– Esimerkiksi syövissä olemme yrittäneet löytää keinoja estää verisuonten kasvua syöpäkudoksessa, jotta syöpä ei pääsisi kasvamaan vaan tuhoutuisi. Sydän- ja verisuonitaudeissa olemme yrittäneet löytää keinoja, joilla voisimme kasvattaa uusia verisuonia, jotta sydän toimisi paremmin.
UUSIN havainto on, että verisuonia muokkaamalla ja kasvattamalla voidaan vaikuttaa myös kakkostyypin diabetekseen. Tutkijoiden mukaan sairaus voidaan ehkäistä tai jopa parantaa kasvattamalla rasvakudokseen uusia hiusverisuonia.
Kivelä kertoo, että perinteisesti rasvakudoksen on ajateltu olevan varastokudos, joka ei tee mitään paitsi säilöö rasvaa.
– Mutta sehän on hirveän aktiivinen kudos! Rasvakudos tuottaa muun muassa erilaisia hormoneja ja tulehdusvälittäjäaineita.
Suomalaistutkijoiden lähtökohtana olikin, että rasvaan kannattaa yrittää vaikuttaa.
– Kun ihminen lihoo ja rasvakudos suurenee nopeasti, verisuonten kasvu ei ehdi mukaan. Verisuonitietämyksemme perusteella ajattelimme, että koska verisuonet ovat kaikille kudoksille tärkeitä, ne voisivat olla tärkeitä myös rasvalle.
RYHMÄ teki tutkimusta hiirillä. Jyrsijöille käy samalla tavalla kuin ihmisille, kun ne saavat syödä rasvaista ruokaa niin paljon kuin haluavat: ne lihovat, ja niille kehittyy kakkostyypin diabeteksen kaltainen tila.
Tutkijat kokeilivat, miten hiiriin vaikutti, kun niille annettiin geeniterapian avulla VEGF-B:tä, joka on verisuonten kasvua edistävä geeni.
– Huomasimme, että kun saimme verisuonia kasvatettua, hiirten rasvakudoksen toiminta parani ja se pysyi terveempänä. Matala-asteinen tulehdus väheni, ja hiirten sokerinsietokyky parani. Nämä muutokset tapahtuivat, vaikka hiiret söivät ihan yhtä paljon rasvaa kuin ennenkin. Hiiriä pystyttiin myös parantamaan niille aiheutetusta diabeteksesta.
Tutkijat kokeilivat myös ”tuplahoitoa”, mikä tarkoitti, että osalle hiiristä saatiin geenimuuntelun avulla kasvatettua vielä muita enemmän verisuonia.
– Siinä vaiheessa saimme jo hiiret myös laihtumaan. Eli mitä enemmän saimme aikaan verisuonia, sitä enemmän rasvakudos alkoi muuttua ruskean rasvan tyyppiseksi.
RUSKEA rasvakudos tarkoittaa kudosta, joka ei vain varastoi vaan polttaa rasvaa.
– Olisi ihan mahtavaa, jos rasvakudos pysyisi varastoimisen sijaan myös poistamaan rasvaa. Aikanaan kaikki energia on pitänyt saada hyödyksi, mutta nykyään saamme jatkuvasti liikaa energiaa liian helposti.
Kivelä sanoo, että vaikka valtaosa lihavista ihmisistä sairastuu diabetekseen, vähemmistö säilyy terveinä.
– Onkin ajateltu, ettei lihavuus sinänsä aiheuta sairastumista niin kauan kun rasvakudos pysyy terveenä eikä rupea tuottamaan tulehdusvälittäjäaineita.
Hän korostaa, ettei tutkijoiden kehittämän menetelmän olekaan tarkoitus olla poppakonsti lihavuuteen.
– Kyseessä ei ole laihdutuskeino. Näkisin, että tätä voitaisiin tarjota niille, joilla on jo todettu kakkostyypin diabetes, tai selkeät merkit siitä, että diabetes on puhkeamassa. Tulostemme perusteella tehoa on molemmissa vaiheissa.
Kivelä muistuttaa, että vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä, että hoitoa voitaisiin tarjota ihmisille.
– Lääkekehitys merkitsee aina vuosien työtä.
