sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ihme pelastuminen

Lähdin juoksemaan enimmäistä kertaa karjatilalle saapumiseni jälkeen. Valitsin nopeimman reitin puiden läpi ja päädyin juoksemaan siksak-kuviota. Lopulta kadotin suuntavaistoni enkä nähnyt mitään muuta kuin puita.

Woodhead oli juossut puolitoista tuntia, joten hän ei ollut eksymisestään huolissaan, vaan ajatteli löytävänsä pian takaisin perille. Mukana ollut puolen litran vesipullo oli huvennut lenkin aikana.

Woodhead jatkoi kävellen vielä viisi tuntia, jonka jälkeen hän päätti käydä nukkumaan. Aamulla herätessään Woodhead tiedosti olevansa janoinen, mutta oli edelleen luottavainen siitä, että löytää pian takaisin kotiin.

Päivällä auringon noustessa lämpötila kipusi jopa 40 asteeseen. Ensimmäistä kertaa Woodhead alkoi epäillä kotiin pääsyään.

- Yritin löytää vettä, mutta sitä ei ollut missään. Maa oli halkeillut kuivuudesta.

Kuljettuaan koko päivän ilman vettä paahtavassa kuumuudessa Woodhead nukkui levottoman yön.

- Mieleni alkoi tehdä temppuja ja näin hallusinaatioita. Kuulin myös dingojen ulvontaa, mutta en nähnyt niitä. Työskennellessäni karjatilalla olin nähnyt miltä dingohyökkäykset näyttivät.

Pelastus pienessä palassa

Yli kolme vuorokautta eksyksissä olleen Woodheadin pelastukseksi koitui repun taskuun jäänyt paketti kertakäyttöisiä piilolinssejä. Hän avasi pakkaukset ja joi niiden sisällön.

- Suuni oli kuin hiekkapaperia ja kieleni oli niin kuiva, että tuntui siltä kuin se repisi poskeni rikki.

69 prosenttia vettä sisältänyt suolaliuos paransi vakavasta nestehukasta kärsivät Woodheadin oloa.

- En usko, että olisin tässä nyt ilman piilolinssikoteloitani.

Woodheadin kekseliäisyys ei jäänyt piilolinssinesteeseen vaan hän otti talteen myös virtsaansa.

- Se maistui kamalalta ja jouduin juomaan päälle piilolinssinestettä saadakseni maun pois suustani.

Helikopterit eivät huomanneet

Toisena päivänä Woodhead kuuli ensimmäisen kerran etsintäpartion helikoptereiden äänet. Koptereista ei kuitenkaan huomattu teinipoikaa, joka oli tehnyt maahan vaatteistaan suuren SOS-merkin.

Vasta perjantai-aamuna pelastushelikopterin lentäjä huomasi maassa jotakin. Vaatteista tehdyn SOS-merkin rugbyshortsit alkoivat lepattaa tuulessa, kun helikopteri oli riittävän matalalla. Kopteri kääntyi takaisin ja Woodhead pelastettiin.

- Lääkärit kertoivat, että olin vain tuntien päässä kuolemasta, kun minut pelastettiin.

Lähes 12 kiloa laihtunut Woodhead on toipunut hurjasta seikkailustaan nopeasti ja vahvistuu päivä päivältä.

- Kaksi ajatusta sai minut jatkamaan. Tietysti ajattelin perhettäni, mutta sen lisäksi myös kylmää greippimehua.