On uudenvuodenaatto, ja kello lähenee puoltayötä. Olen iloisessa huppelissa ja ahmin nachoja, salsaa, mokkapaloja ja konvehteja. Vielä kun ehdin.
Huomenna se loppuu. Olemme ystäväni Eevan kanssa päättäneet elää tammikuun suomalaisella ruoalla.
Sellaisella, joka on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista.
Miksi? Kolmestakin syystä.
1) Haluamme tietää, onko nyky-Suomessa edes teoriassa mahdollista elää kotimaisella ruoalla. Vai onko kaikessa nykyään vähän ulkomaista?
2) Omat isoäitimme elivät lähes pelkästään kotimaisella ruoalla. Meitä kiinnostaa, muuntuuko nykyruoka mauttomaksi platkuksi, jos emme saa apua ulkomailta.
3) Haluamme oppia kotimaisesta elintarviketuotannosta. Ja katsoa kerrankin, mitä suuhumme laitamme.
Muutama päivä aikaisemmin olemme syöneet pitsaa varastoon. Ajatus elämästä ilman tomaattimurskaa tuntuu kaukaiselta. Huomisaamusta lähtien kiellettyjen ruoka-aineiden listalle joutuu moni muukin: ainakin kaikki hedelmät, kahvi, oliiviöljy, suklaa, pippuri, riisi ja tofu. Mitään niistä ei kasvateta tai tehdä Suomessa. Eikä teetä tai kolajuomia. Ne huolestuttavat minua eniten. Juon mustaa teetä ainakin litran joka päivä, Pepsiäkin monta pulloa viikossa.
Uskon, että tammikuussa ruokavaliooni tulee kuulumaan paljon kalaa, juureksia, sieniä, juustoa ja leipää. Eeva visioi liharuokia. Minä en syö lihaa, mutta aion tehdä ruokaa kotimaisesta härkäpapurouheesta. Aiomme myös leipoa paljon: piirakoita, leipiä – pannukakkua!
Emme vielä tiedä, miten vähän tiedämmekään.
Uudenvuodenyöksi varaan sänkyni viereen appelsiinin. Aion syödä sen viimeisenä ateriana.
Herätys uudenvuodenpäivänä on karu. Olimme sopineet, että vanhoja elintapoja ei tarvitse lopettaa yöllä. Niin kauan kuin on hereillä, saa nauttia mitä haluaa.
Juu, nautittu on. Päätä kivistää.
Appelsiini löytyy sängyn vierestä, koskemattomana. Hammasta purren siirrän sen syrjään.
Aamupalalla juon haaleaa ruusunjuuresta ja voikukanlehdistä tehtyä teetä ja maitoa. Päivälliseksi valmistan uunijuureksia ja suomalaista lohta. Normaalisti ripottelisin niiden päälle suolaa ja pippuria sekä puristaisin vähän sitruunaa. Nyt laitan vain tilliä. Jälkiruoaksi syön marjarahkaa.
Ruoka on aika hyvää. Kyllä tästä selvitään.
Ensimmäisenä työpäivänä en muista koska olisin ollut näin nälkäinen. En voi syödä työpaikan ruokalassa tai hakea sieltä välipalaa, paitsi ehkä viilin. Alan tajuta, että tässä kuussa minun on ruokittava itseäni eväillä. On aika varustautua ja lähteä kauppaan.
Kaupassa on tuskaisaa. Yritän saada tolkkua pakkausmerkinnöistä. Noukin hyllyistä tuttuja tuotteita ja yritän selvittää. mistä maasta ne ovat peräisin.
Se ei ole helppoa. Monissa pakkauksissa kerrotaan, missä tuote on tehty, muttei sitä, mistä raaka-aineet tulevat. Esimerkiksi Torinon makaronit: valmistettu Suomessa, mutta jauhojen alkuperämaa ei pakkauksesta selviä. Tai Elovenan pikapuuro: pakkauksen kyljen mukaan sisältö on täysin kotimaista, kaneli-omenapuuronkin. Tuskin, sillä Suomessa ei kyllä kanelia kasva.
Huomaan, että parhaiten pakkaukset merkitsee Rainbow. Esimerkiksi neljän viljan puuropakkauksessa jokaisen viljan alkuperämaa on kerrottu erikseen.
Joissain paketeissa on avaimen näköinen Suomen lippu. Se kertoo, että työvoima on suomalaista. Tuotteen alkuperämaasta se ei kerro mitään. Parempana suuntamerkkinä toimii sinivalkoinen Hyvää Suomesta -joutsenmerkki. Sekin kertoo vain, että tuote on 75-prosenttisesti suomalainen.
Meille kelpaa vain 100-prosenttisesti suomalainen ruoka.
Onneksi on ruisleipä. Sen suomalaisemmaksi ei ruoka voi muuttua.
Niinhän minä luulen. Mutta suurimmassa osassa isojen suomalaisten leipomoiden ruisleivissä lukee valmistusmaan kohdalla EU.
Olen viettänyt kaupassa yli tunnin, ja vartija on alkanut seurata minua.
On kolmas päivä, ja todelliset ongelmat alkavat. Eeva on saanut vahvistuksen sille, mitä olemme pelänneet: Suomessa ei tehdä lisäaineita.
Siis niitä ainesosia, jotka parantavat ruoan säilyvyyttä, makua ja rakennetta. Lisäaineiden ainesosista suurin osa tulee Kiinasta eurooppalaisille tehtaille, joissa niistä jalostetaan varsinaisia lisäaineita.
Sitten niitä on kaikkialla! Esimerkiksi kotimaisissa maitotuotteissa: jogurtissa ja kermaviilissä on hapatetta, juustoissa juoksetetta, ruokakermassa tapiokatärkkelystä ja sulatejuustossa happamuudensäätöainetta. Valion ranskankermassa on peräti kuutta ainesosaa, muiden muassa johanneksenleipäpuujauhetta.
Ruokavalio menee mahdottomaksi, jos emme voi syödä yhtään lisäaineita. Teemme linjanvetoja. Pyrimme käyttämään mahdollisimman puhtaita tuotteita ja lisäaineita omantunnon mukaan.
Töissä vietetään läksiäisiä. Muut juovat kuohuviiniä, minä kraanavettä. Sipsit ja juustonaksut eivät ole ikinä tuoksuneet näin hyvälle. Työkaverit kyselevät, eikö päätä särje, koska olen jättänyt kaikki kofeiinituotteet. Ei, mutta haukotuttaa.
Muut jatkavat baariin, minä en, sillä nälkä on taas ihan kamala. Menen kotiin syömään itse tekemääni porkkanasosekeittoa ja valmistamaan lisää ruokaa seuraavaksi päiväksi.
Ystäväni haluaa yllättää minut. Hän on innokas palstaviljelijä ja antaa lahjaksi kuivattuja yrttejä: lipstikkaa, rakuunaa, nokkosta, rosmariinia, timjamia ja lehtiselleriä. Ensimmäinen ilon hetki tällä viikolla. Käytän yrttejä runsaasti, mutta ruoka maistuu edelleen valjulta. Kaipaan suolaa.
Eikä sitä tehdä Suomessa, vaan Espanjassa. Suolan välttely on todella vaikeaa, ja elimistökin tarvitsee sitä. Aion palauttaa suolan ruokavalioon, mutta hankkia sitä esi-isien keinoin: vaihtokaupalla. Leivon kollegalle leivän ja saan pienen suolapurkin vastineeksi. Käytän sitä säästellen.
Koittaa ensimmäinen viikonloppu. Haluamme Eevan kanssa juhlistaa sitä ja suuntaamme Alkoon. Koskenkorva on tehty suomalaisesta ohrasta, mutta emme osta sitä. Sen sijaan ostamme kotimaisista valkoherukoista tehtyä Elysée-kuohuviiniä ja kokeilemme suomalaisten pientuottajien marjaviinejä, makeaa valkoherukkaviiniä, viinimarjaviiniä ja mansikkakuohuviiniä.
Juomien kaveriksi haemme Hakaniemen kauppahallista suomalaisia juustoja, Tahdonvoimaa, Marttaa, Riitan Herkun leipäjuustoa. Niissä on lisäaineita, mutta nyt emme välitä.
Juustot ovat ihania. Kutun cheddarista tulee uusi suosikkini. Marjaviineistä ei voi sanoa samaa. Ne ovat niin pahoja, että jäävät lasiin.
