Kuinka sairaita olemme, näyttää olevan lääkäristä ja tuurista kiinni
Suomalaiset käyvät lääkärillä lähes 13 miljoonaa kertaa joka vuosi. Näiden käyntien hinta on noin miljardi euroa. Lääkärit myöntävät käynnin jälkeen sairaslomaa, vuosittain yhteensä 16 miljoonaa päivää. Tästä aiheutuu, arvioijasta ja arviointitavasta riippuen, 3–7 miljardin euron kustannukset. Lääkkeitä määrätään lähes kahden miljardin edestä. Kun mukaan otetaan ennenaikainen eläköityminen, työtapaturmat, ja vajaakuntoisena työskentely, nousee työpahoinvoinnin summa yli 40 miljardin. Kirjaimellisesti sairasta touhua.
Vuodesta 1996 vuoteen 2010 työterveyskustannukset 2,5-kertaistuivat. Olemmeko vastaavasti terveempiä? Päinvastoin. Hoitojärjestelmämme onkin lähinnä orwellilainen: kirjassa 1984 propagandasta vastasi totuusministeriö, rauhasta sotaministeriö ja niin edelleen. Suomessa, vuonna 2016, meillä on sosiaali- ja terveysministeriö, terveyskeskukset, jopa Terveystalo. Muunneltua totuutta, sanon minä.
Työterveyslaitoksen (TTL) erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo piti lokakuussa esitelmän lääkäreitten tavasta myöntää sairaspoissaoloja. Hän nosti esiin lääkärin kohtaaman haasteen myöntää sairauspoissaoloja ”oikein”. Sairaspoissaolon myöntämiseen vaikuttaa nimittäin lääkärin asuinpaikkakunta, sukupuoli (tapaturmissa), koulutus sekä kokemus diagnoosien tekemisessä. Lisäksi TTL:stä todetaan työntekijän sairauspoissaolon tarpeen olevan ”vain osittain lääketieteellinen, suurelta osin psyykkinen, sosiaalinen ja perinteisistä toimintatavoista johtuva.”
Se, kuinka sairaita olemme, näyttää olevan ennen kaikkea tuurista ja lääkäristä kiinni. Jos näin todellakin on, miksi meitä luokittelee sairaaksi järjestelmä ja ammattikunta, joka on kyvytön hoitamaan ja puuttumaan sairaspoissaolojen syihin? Mitä voisimme tehdä toisin?
Digitaalisuus ja sosiaalinen media muuttavat maailmaa rajusti. Yritykset ovat kilvan avanneet Facebook- ja Twitter-tilejään ja taistelevat kuluttajien huomiosta. Toistaiseksi terveydenhuolto on säästynyt moiselta hömpötykseltä, mutta tilanne on muuttumassa. Otetaan esimerkiksi vaikka yhdysvaltalaislähtöinen Curely, sosiaalisen median palvelu, jonka käyttäjät voivat arvioida saamiaan lääkäripalveluita. Lääkäri esiintyy omalla nimellään, ja hänen neuvonsa ovat haluttaessa julkisia. Asiakaspalautteen perusteella kävijät arvioivat lääkärikäyntiä ja neuvoja antamalla lääkärille tähtiä yhdestä viiteen. Minusta tämä kuulostaa mukavalta: asiakasta palvelee pätevä lääkäri, josta muutkin pitävät. Mitä tästä sanovat terveydenhuollon ammattilaiset?
Kerroin tästä uudesta palvelusta tutulle lääkärille. Hän kauhistui. ”Ei lääkärissä käynnin kuulu olla kivaa”, oli hänen ensireaktionsa. Siitä tuskin on huolta, sillä nykyjärjestelmässä työterveyslääkärin nimi unohtuu jo kättelyn jälkeen ja 15 minuutin potilaskäynnistä käteen jää resepti ja sairaslomalappu. Tee ja sympatia nautitaan kotona.
Keskeisiä syitä suomalaisten sairauksiin ovat elintapasairaudet ja mielenterveyden haasteet. Näiden hoitamiseen lääkärin kanssa vietetty aika on riittämätön, sairauksien syyt lääkärin keinovalikoiman ulottumattomissa. Vastaanottokäyntien sijaan meidän pitäisikin ehkäistä syrjäytymistä, puuttua työpaikan ihmissuhteisiin ja työkulttuuriin sekä muuttaa omia elin- ja elämäntapojamme. Sairas meno jatkuu vain niin kauan kuin annamme sen jatkua. Vaihtoehtona nykyjärjestelmälle voisimme kohdata ihmisen ihmisenä niin työpaikalla kuin hoitojärjestelmässäkin, nähdä hänet kokonaisuutena, ja perehtyä pahan olon syihin pitkäjänteisesti. Tämä rooli on lääkärille ja järjestelmälle vieras.
Orwellin terveydenhuolto on tullut tiensä päähän. Lääketieteellistä hoitoa vaativien sairauksien diagnosointi muuttuu digitalisaation ja teknologian kehittymisen automaattiseksi. Diagnoosien sijaan tarvitsemme elämäntapavalmentajia ja henkisen hyvinvoinnin kasvattajia: terveyttä hoitavia lääkäreitä ja esimiehiä.
