Tutkija: Lihavuutta ei hoideta Suomessa tarpeeksi tehokkaasti – syynä terveyskeskuksien väärä asenne
Liikalihavuudesta kärsivät eivät apulaisprofessori Kirsi Pietiläisen mukaan saa terveyskeskuksista tarvitsemaansa apua
HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA
HUOLIMATTA siitä, että lihavuus on Suomessa merkittävä kansanterveyttä rapauttava ongelma, sen hoito on lähes retuperällä, katsoo Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen.
Pietiläisen mukaan lihavuuteen ei puututa tarpeeksi napakasti perusterveydenhuollossa eli kuntien terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa. Niinpä liikapainosta kärsiviä ei myöskään ohjaudu erikoissairaanhoitoon esimerkiksi lihavuusleikkauksiin.
Lihavuusleikkauksessa potilaalle tehdään joko mahalaukun kavennus tai ohitus. Leikkaukseen turvaudutaan, kun ylipainoa ei muilla keinoin onnistuta vähentämään.
”Ennen erikoissairaanhoidossa tehtävää leikkausta tarvitaan lihavuuden perushoitoa, jota ei tällä hetkellä perusterveydenhuollossa tarjota riittävästi asenne- ja resurssisyistä”, Pietiläinen sanoo.
PIETILÄISEN mukaan monessa kunnassa terveyskeskuksella ei ole tarjota ylipainoiselle potilaalle minkäänlaista hoitoa.
”Lihavuuden vaikutuksista terveyteen puhutaan kyllä paljon, mutta nyt sen hoito näyttää menneen takapakkia.”
Pietiläisen mukaan lihavuudesta kärsivän on vaikea löytää minkäänlaista tahoa, joka voisi auttaa häntä painon pudottamisessa.
”Moni on kysynyt minulta epätietoisena, mihin voi paino-ongelmansa kanssa hakeutua, kun terveyskeskuksesta ei apua saa.”
Suomessa tehtävien lihavuusleikkausten pienen määrän muihin Pohjoismaihin verrattuna toi torstaina esille terveyspalveluyritys Terveystalo.
Sen mukaan Suomessa tehdään vuosittain alle tuhat lihavuusleikkausta. Ruotsissa leikkauksia on 8 000–10 000 ja Norjassa 4 000–5 000 vuodessa.
MYÖS APULAISPROFESSORI Pietiläisen mukaan leikkausten määrä on hoidon organisoinnin puutteellisuuksien takia Suomessa liian pieni.
”Paljon on kiinni asenteesta. Lihavuus koetaan perusterveydenhuollossa yhä vähäpätöiseksi ongelmaksi, eikä siihen kiinnitetä tarpeeksi huomiota edes diabeteksen hoidossa, jossa joudutaan usein turvautumaan monimutkaiseen lääkehoitoon”, hän kritisoi.
Kyseessä on kansanterveyden lisäksi myös kansantaloudellinen ongelma. Lihavuus paisuttaa terveydenhoidon kustannuksia ja lyhentää siitä kärsivien työuria.
LIHAVUUSLEIKKAUKSET onnistuvat Pietiläisen mukaan useimmiten hyvin. Lopputuloksen ratkaisee kuitenkin lopulta potilas itse siinä, sitoutuuko hän uuteen elämäntapaan.
”Leikkauksen jälkeen potilas pystyy syömään vain pieniä määriä kerrallaan, joten sen, mitä syö, on oltava täyttä ravintoa eikä herkkuja. Myös liikunta on tärkeää lihaskunnon ylläpitämiseksi.”
Leikatuista noin 90 prosenttia kadottaa 25–30 prosenttia painostaan, Pietiläinen sanoo.
”Leikkauksen hyödyt ovat yksiselitteisesti lihavuushoidoista parhaat. Leikkaukset ovat myös kustannustehokkaita ja niiden tulokset yleensä pysyviä.”
TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen on lihava (painoindeksi vähintään 30). Naisista ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25) oli tutkimuksen tekoaikaan 46 prosenttia ja miehistä 66 prosenttia.
Ylipainoisilla ylimääräistä taakkaa on keskimäärin kymmenen kiloa ja lihavilla 30 kiloa.
Vyötärölihavia oli tutkimuksen tekoaikaan 30 prosenttia miehistä ja naisista. Vyötärölihavuus on terveydelle erityisen haitallista sisäelinten ympärille kerääntyvän rasvan takia. Naisilla vyötärön mitta saisi olla korkeintaan 90 ja miehillä sata senttimetriä.
Ylipaino lisää riskiä sairastua muun muassa kakkostyypin diabetekseen ja korkeaan verenpaineeseen.
SUOMALAISTEN lihavuusongelmaa yritetään helpottaa muun muassa THL:n koordinoimalla kansallisella lihavuusohjelmalla.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) avaa kesällä painonhallintatalo.fi-ohjelman, jonne lihavia potilaita voi lähettää nettiterapiaan. Uusi palvelu helpottaa myös perusterveydenhuollon hoitopaineita, Pietiläinen toteaa.
