KUN Kerttu Pakkanen syntyi, hän painoi 640 grammaa ja oli 31 senttiä pitkä. Hän olisi mahtunut nukkumaan Iittalan Taika-lautaselle.
Kerttu mahtui myös leikkaussalimyssyyn. Sellaiseen vaaleanvihreään kuminauhapäähineeseen, joita hoitajat pitävät päässä leikkaussalissa.
Kertun äiti Annika Pakkanen näki esikoisensa ensimmäisen kerran, kun Kerttu oli yhden päivän ikäinen. Keskoskaapin sisällä oli mytty, jonka sisältä tuli monia letkuja. Letkujen välistä pilkistivät pienimmät varpaat ja sormet, jotka Pakkanen oli koskaan nähnyt. Hän tyttärensä oli syntynyt kolme ja puoli kuukautta liian aikaisin, ja hengityskone hengitti hänen puolestaan.
PAKKASEN raskaus oli alusta saakka ollut vaikea. Syynä oli istukka, joka oli huonossa paikassa. Se oli kiinnittynyt kohdun suun eteen, siihen, mistä vauvan olisi pitänyt tulla pois, ja se vuoti verta. Kun raskausviikkoja oli alle 20, tulehdusarvot nousivat ja Pakkanen joutui sairaalaan.
Häntä hoidettiin Helsingin Kätilöopistolla. Kolmen hengen huoneessa muut potilaat olivat iäkkäitä naisia, jotka toipuivat kohdun poistosta. Pakkasen raskaus ei ollut edes puolivälissä. Mikäli vauva olisi syntynyt niillä viikoilla, häntä ei olisi hoidettu.
Keskoshoidon raja on Suomessa yleensä raskausviikko 23. Sen jälkeen syntyneet siirretään keskoskaappiin ja tehohoitoon. Sitä ennen syntyneitä hoidetaan harvoin, ja raskauden keskeytymistä kutsutaan myöhäiseksi keskenmenoksi.
Pakkanen siirrettiin Helsingin Naistenklinikalle raskausviikolla 22. Siellä muutkin olivat raskaana. Naistenklinikalla hoidetaan Etelä-Suomen vaikeimmat raskaudet, ja siellä on paras valmius vastasyntyneiden tehohoitoon.
Raskauden keskikohdan viikot ovat monella tapaa erikoisia. Silloin tehdään vielä myöhäisimmät abortitkin – tosin vain Valviran luvalla ja erittäin painavasta syystä. Esimerkiksi jos sikiöllä on paha kehityshäiriö, eikä hänen elinajanodotteensa ole pitkä, raskauden saa keskeyttää vielä viikolla 24.
PAKKASTEN KOTIALBUMI
PAKKASENKIN raskaus eteni viikolle 24, mutta kohdun kalvoihin oli tullut reikä ja lapsivettä alkoi tihkua ulos. Näytti siltä, että hän tulisi synnyttämään hyvin pienen keskosen.
Annika Pakkasta alettiin valmistaa synnytykseen. Ennenaikaisissa synnytyksissä suurin huolenaihe on usein vauvan keuhkojen kypsymättömyys. Jos lapsen ennakoidaan syntyvän pian, äidille piikitetään kortisonia, joka vauhdittaa keuhkojen kypsymistä kohdussa.
Kortisonipiikkien lisäksi vauvan sydänääniä alettiin mitata päivittäin. 15. maaliskuuta 2015 sykkeessä oli isoja heilahteluja. Seuraavana päivänä kello 12:41 Kerttu syntyi keisarinleikkauksella. Raskautta oli kulunut 24 viikkoa ja neljä päivää.
Vastasyntyneiden teho-osasto K7 on monelle keskosperheelle tuttu paikka. K7:lla hoidetaan joka vuosi noin 500 vauvaa, joistaosa on keskosia. Kolmasosa painaa alle 1500 grammaa, noin joka kymmenes alle kilon.
Kerttu painoi 640 grammaa, joten hän oli teho-osastonkin mittarilla hyvin pieni. Vaikka on osastolla hentoisempiakin nähty: Pienin selviytynyt vauva on painanut alle 400 grammaa, vähemmän kuin jauhelihapaketti.
KERTUN isä Jyri Pakkanen saattoi Kertun Lastenklinikan teho-osastolle. Matkaa Naistenklinikalta on tunneleita pitkin 700 metriä. Hengityskone pumppasi Kertun keuhkoihin ilmaa, sininen valo auttoi maksaa pilkkomaan veren bilirubiinia. Äidinmaitoa meni nenämahaletkua pitkin yksi millilitra kolmen tunnin välein.
Alle 750-grammaisia keskosia alettiin hoitaa Suomessa vasta 1980-luvulla. Nykyään hoito on niin hyvää, että pikkukeskosista yhdeksän kymmenestä selviytyy, ja suurin osa voi elää normaalia elämää.
Mutta Kertun tilanne oli vakava: keuhkot olivat pahasti alikehittyneet.
Seuraavat kaksi ja puoli kuukautta Jyri ja Annika viettivät kaikki päivät Lastenklinikalla. He pesivät Kertun joka aamu ja ilta märillä lapuilla ja mittasivat aamulämmön kainalosta.
Kerttu kasvoi ja muuttui itsensä näköiseksi. Hänellä alkoi olla ilmeitä. Joinain päivinä Kerttu voi niin hyvin, että hänet sai nostaa paljaalle rinnalle kenguruhoitoon. Toisinaan Kerttu sai käydä varovasti kylvyssä. Ensimmäisenä ammeena toimi minigrip-pussi, jonne jalat kastettiin.
Kerttu oli niin pieni, että vanhemmat pukivat häntä nuken vaatteisiin. Hän imi pientä tuttia ja tarttui hennoilla sormillaan kanyyleihin. Kertun omahoitaja, kätilö Kaisa Jaakkonen huomasi, että Annika teki Kertulle vaatteita. Hän kertoi nähneensä Tanskassa keskosille virkattuja mustekaloja. Niiden lonkerot olivat juuri sopivia pieneen käteen.
Niinpä Annika virkkasi sellaisen. Kerttu sai mustekalan kuukauden ikäisenä. Kämmenen kokoinen lelu näytti jättiläismäiseltä pienen tytön vierellä. Kerttu tarttui lonkeroon ja veti sen vierelleen.
KERTTU oli ollut tehohoidossa pitkään. Keskimääräinen hoitoaika osastolla K7 on yhdeksän vuorokautta, mutta Kerttu oli ollut hoidossa jo yli kaksi kuukautta. Eikä hän vieläkään hengittänyt itse. Kertulle oli kehittynyt vaikea keuhkosairaus BPD.
Kertun paino nousi yli kilon. Yleensä ensimmäistä kiloa juhlitaan osastolla kilokakkujuhlilla, mutta Kertun tilanne oli niin vakava, ettei juhlia pidetty.
Kerttu kuoli sunnuntaina 24. toukokuuta 2015. Hän oli 2,5 kuukauden ikäinen ja painoi 1675 grammaa.
Vanhemmat veivät Kertun arkun Hietaniemen krematorioon itse, sillä Annika ei kestänyt ajatusta pienestä arkusta isossa ruumisautossa. Jyri ajoi ja Annika istui etupenkillä arkku sylissä. Nyt Kertusta muistuttaa valokuva kirjahyllyssä ja valkoinen enkelipatsas parvekkeella.
Suruunsa Annika alkoi virkata mustekaloja, samanlaisia kuin Kertullakin oli. Kun hän juhannuksena kävi Lastenklinikalla ensimmäistä kertaa Kertun kuoleman jälkeen, hän vei sinne 62 mustekalaa. Annikan tekemä virkkausohje teipattiin osaston seinälle, ja pikkuhiljaa mustekaloja alkoivat tehdä muutkin.
SYYSKUUSSA Annika perusti Facebookiin ryhmän Turvalonkeroita keskosille. Tähän mennessä siinä on lähes 3 000 jäsentä. Sittemmin turvalonkeroista on tehty useita juttuja sanomalehtiin ja tv-kanaville ja kymmenet yksityisihmiset, lankakaupat ja mediat ovat järjestäneet turvalonkerokeräyksiä ympäri Suomea.
Annikan ja Jyrin helsinkiläiskaksioon buumi ei ylety. Annika keittää teetä ja kertaa viime kevään tapahtumia rauhallisesti.
”Olen onnellinen, että Kertun elämä on saanut tällaisen merkityksen.”
Virkkaa turvalonkero keskoselle
TARVIKKEET
Langat: Valitse 3,5-numeroiselle virkkuukoukulle sopivaa tai hieman sitä paksumpaa lankaa. Valitse puuvilla-, bambu- tai pesukestävä tekokuitulanka, ei villaa. Tarkista, että lanka on pesunkestävä eikä se nukkaa. Jos löydät hyvin ohutta lankaa, voit virkata sitä kaksinkerroin. Silmiä varten tarvitset vähän mustaa ja valkoista lankaa.
Virkkuukoukut: Kaksi virkkuukoukkua, esim. 2 ja 3,5. Valitse puolet pienempi koukku kuin langan ohjeessa, jotta työstä tulee tarpeeksi tiivis.
Muuta: Askarteluvanua ja parsinneula.
VARTALO (virkkuukoukku nr. 3,5)
Tee langalla sormen ympäri lenkki ja virkkaa näin muodostuneeseen lankalenkkiin:
1. krs: 6 kiinteää silmukkaa (=ks), sulje kerrokset aina piilosilmukalla (ps)
2. krs: Virkkaa 2 ks jokaiseen silmukkaan = työssä on nyt 12 kiinteää silmukkaa.
3. krs: Virkkaa *1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *–* vielä 5 kertaa = 18 ks.
4. krs: Virkkaa *2 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *–* vielä 5 kertaa = 24 ks.
5. krs: virkkaa 1 ks jokaiseen silmukkaan = 24 ks.
6. krs: Virkkaa *3 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *–* vielä 5 kertaa = 30 ks.
7.–9. krs: Virkkaa 1 ks jokaiseen silmukkaan = 30 ks.
10. krs: Virkkaa *3 ks, virkkaa 2 ks yhteen*, toista *–* vielä 5 kertaa = 24 ks.
Päättele ja katkaise lanka. Langanpätkiä ei tarvitse päätellä työhön, vaan ne jäävät nurjalle puolelle (=sisäpuolelle) piiloon.
POHJA JA LONKEROT (virkkuukoukku nr. 3,5)
Tee kerrokset 1.–4. kuten vartalossa. Tästä tulee pohja.
Aloita lonkeroiden virkkaaminen katkaisematta lankaa. Virkkaa noin 40 ketjusilmukkaa (kjs). Lonkeron sopiva pituus on noin 22 senttiä. Älä tee liian pitkiä lonkeroita. Virkkaa kiinteitä silmukoita (ks) ”takaisinpäin”. Kun olet päässyt lonkeron päähän, pyöräytä pohja ympäri ja virkkaa viimeinen kiinteä silmukka pohjaan ketjusilmukkaketjusta seuraavaan silmukkaan. Pohjan ”oikea puoli” jää työn oikealle puolelle. Aloita seuraava lonkero virkkaamalla piilosilmukka (ps) seuraavaan kiinteään silmukkaan. Virkkaa toinen lonkero samoin kuin edellinen, mutta älä enää käännä pohjaa. Lankaa ei tarvitse katkaista lonkeroiden välissä. Tee kuusi lonkeroa, katkaise lanka ja päättele. Älä virkkaa lonkeroita joka puolelle, vaan jätä toinen reuna tyhjäksi. Se tekee turvalonkerosta monikäyttöisemmän.
SILMÄT (virkkuukoukku nr 2)
Tee mustalla langalla sormen ympäri lankalenkki ja virkkaa näin muodostuneeseen lankalenkkiin kuusi kiinteää silmukkaa. Yhdistä piilosilmukalla. Päättele ja katkaise lanka. Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa valkoiselle langalla. Jätä toiseen silmään pitkä lanka, jolla voit ommella silmät kiinni vartaloon.
KOKOAMINEN
1. Laita silmä haluamaasi kohtaan, vedä langanpätkät vartalon nurjalle puolelle (paitsi se pitkä valkoinen, jota käytät ompelemiseen) ja ompele silmä kiinni reunojaan myöten valkoisella langalla. Kiinnitä toinen silmä samoin. Päättele nurjalle puolelle ja katkaise lanka.
2. Täytä vartalo vanulla.
3. Ompele pohja kiinni vartaloon. Lonkeroiden keskikohta jää silmien väliin. Kiinnittäminen kannattaa aloittaa lonkeroiden ja silmien keskikohdasta. Käytä samaa lankaa kuin mustekalassa.
4. Pese mustekala ja ripusta kuivumaan. Toimita lähisairaalaan tai yhteiskeräykseen. Mikäli taloudessasi on kotieläimiä, laita siitä merkintä mukaan. Yhteiskeräysten yhteystiedot löydät Facebook-ryhmästä Turvalonkeroita keskosille -> tiedostot.
LYHYT OPPIMÄÄRÄ VIRKKAUSLYHENTEISIIN
ks = kiinteä silmukka. Pistä koukku edelliseen kerrokseen, kierrä lanka koukulle ja vedä läpi, kierrä lanka koukulle ja vedä kahden koukulla olevan silmukan läpi. ps = piilosilmukka. Pistä koukku edelliseen kerrokseen, kierrä lanka koukulle ja vedä koukulla olevien silmukoiden läpi. kjs = ketjusilmukka. Kierrä lanka koukulle ja vedä se silmukan läpi.
Ohje: Annika Pakkanen
LAURA OJA / HS
