Kaksi vanhaa keinuhevosta odottaa selkäänsä pieniä ratsastajia lastenhuoneessa. Nurkassa nököttää vanha puinen kehto, joka on lastattu täyteen leluja. Keskellä lattiaa nelivuotias Atlas ja kaksivuotias Isla leikkivät junaradalla.
Maj Karma -yhtyeen laulajan Herra Ylpön ja kansainvälistä kauppaa opiskelevan Petra Mäntymäen kodissa lastenhuone on sisustettu kuin Astrid Lindgrenin satujen maailmassa. Perhe asuu Vanhassa Porvoossa lähellä tuomiokirkkoa sijaitsevassa hirsitalossa, joka on rakennettu 1700-luvun viimeisellä vuosikymmenellä.
Sadan neliön talossa on neljä huoneetta ja tupakeittiö. Keittiössä on vanha puuhella, yhä käytössä. Yhdessä seinässä näkyvät vanhat hirret, ja olohuoneen katosta roikkuu himmeli.
Perhe muutti taloon juhannuksena 2013. Asuntokauppoja edelsi etiäinen ja ripaus hyvää tuuria.
”Vanhassa Porvoossa taloja tulee myyntiin harvoin. Remontoitujen kotien hinnat kohoavat pilviin. Kävelin äitiyslomalla tämän vihreän talon ohi vaunuja lykkien ja ajattelin, että tuossa pihassa on paikka autollemme. Kaksi viikkoa etiäisen jälkeen talo tuli myyntiin”, kertoo Petra Mäntymäki.
Perhe oli muuttanut jo aikaisemmin Porvooseen Helsingin Lauttasaaresta seuraamaan asuntokauppaa lähietäisyydeltä. Kun talo tuli myyntiin, tilaisuuteen piti tarttua heti.
Porvoossa yhdistyvät maaseudun ja kaupungin edut. Aidattu piha antaa omaa rauhaa. Kaupungin palvelut ovat kuitenkin käden ulottuvilla.
”Ennen Porvooseen muuttoa ajattelin Lauttasaaressa, etten halua viettää enää yhtään kesää parvekkeella”, kertoo Ylppö.
MIKA RANTA / HS
Porvoon-talossa remonttia oli tehty viimeksi 1980-luvulla. Petra Mäntymäki aloitti remontin ollessaan äitiyslomalla. Ensimmäisenä piti uusia kylpyhuone ja tarkastaa, oliko siellä kosteusvaurioita. Niitä ei onneksi ollut.
Keittiön Petra Mäntyniemi remontoi lähes kokonaan itse. Hän purki vanhat kaapit ja hankki tilalle vaaleat, tupakeittiön tyyliin sopivat kalusteet.
Myös lattiat ja seinät kaipasivat kunnostusta. Osan puulattioista Petra Mäntymäki hioi ja lakkasi. Työhuoneen lattian hän maalasi. Vanhoja tapetteja revittiin alas ja tilalle sipaistiin tuoretta maalia tai liisteröitiin uudet tapetit.
Vanha Porvoo on museoviraston suojelemaa aluetta. Talojen julkisivuja ei saa muuttaa, mutta sisätiloissa remonttia saa tehdä.
Talossa on kolme tulipesää. Keittiössä lämpenee puuhella, olohuoneessa pönttöuuni ja työhuoneessa kaakeliuuni.
”Loppiaisen paukkupakkasten aikana lämmönjakelu keskeytyi vian takia monissa taloissa Porvoossa. Lämmitimme uunit ja meillä oli aamullakin 22 astetta”, Mäntymäki kertoo.
Ylppö lisää, että villasukat kuuluvat kotipukeutumiseen.
MIKA RANTA HS
Kesällä puutarha kukoistaa. Pihapiirissä on 1800-luvulla rakennettu rakennus, jossa on sauna, aitta ja puuliiteri.
Puutarhassa kasvaa kolme omenapuuta, koristekirsikkapuu ja syreenipensaita. Toukokuussa tulppaanit loistavat kukkamerenä. Loppukesästä viinimarjapensaat ja vadelmapuskat tuottavat hyvän sadon. Yhdessä nurkassa Petra Mäntymäki viljelee yrttejä.
”Pihapiirissä kasvaa myös harvinaisia kasveja, minkä vuoksi en ole laittanut paljon uusia.”
Kun koti sijaitsee museoviraston suojelemalla alueelle, voi varautua yllätyksiin. Pari kertaa perheen pihalle on tupsahtanut turistiryhmä.
”Olin tekemässä ruokaa, kun pihalta alkoi eräänä kesäpäivänä kuulua kova pulina. Menin katsomaan, mitä siellä oikein tapahtuu. Japanilainen turistiryhmä oli vallannut pihakeinun ja puutarhatuolit. Yritin viittilöidä, että menkää pois. Tämä on yksityisalue. He eivät ymmärtäneet, vaan luulivat meitä museoemännäksi ja isännäksi.”
Kaipuu maaseutumaiseen ympäristöön on sekä Petra Mäntymäellä että Ylpöllä perua lapsuudesta. Petra Mäntymäki kasvoi Keski-Suomessa pellon vieressä ja Ylppö vietti lapsuutensa Harjavallassa, jossa luonto oli lähellä.
Ensimmäiset kolme viikkoa Porvoon-talossa tuntuivat Ylpöstä kuin unelta.
”Ihmettelin aina kotiin tullessani, että onko tämä totta. Tuntui kuin asuisin ulkomailla. Suklaapuoti talomme vieressä ja pikkukadut luovat romanttisen tunnelman. Tietenkin arki tulee täälläkin vastaa, mutta aina kotiin tullessa huomaa paikan hienouden”, Ylppö kertoo.
Maj Karma -yhtyeen laulajana hän voi asua missä tahansa. Keikkabussi vie keikoille ympäri Suomea. Kotona voi myös tehdä musiikkivideoita ja elokuvaa.
Porvoon vanhassakaupungissa asumisessa ei juuri huonoja puolia ole. Talvella pakkaset jäädyttävät putkia. Silloin voi käydä niin, että pyykkikone ei toimi. Rotista on ongelmia koko Porvoon vanhankaupungin alueella. Jos roskapussin jättää ulos, rotat tulevat penkomaan sitä.
Naapureihin tutustuu pikku hiljaa, mutta tarvittaessa pihan portin voi pitää kiinni ja olla omassa rauhassa. Kulttuuririentoja Ylpön mukaan Porvoossa on turhan vähän.
Mäntymäki suunnittelee avoimien pihojen päiviä, samanlaisia, joita järjestetään esimerkiksi Loviisassa.
MIKA RANTA HS
Vanhassa Porvoossa on Tilastokeskuksen mukaan 375 taloa. Vuokralla niitä on alle sata, ja vuokranantajat ovat yksityisiä. Suurin osa taloista on rakennettu vuosina 1760–1820.
Pitkään kiinteistönvälittäjänä toimineen Anne Idmanin mukaan asuntoja tulee hyvänä vuotena myyntiin kahdeksasta kymmeneen kappaletta. Huonompina vuosina taloja voi vapautua vain muutamia.
”Taloja myydään lähinnä silloin, kun asukkaat muuttavat pois Porvoosta tai avioero on vireillä.”
Idmanin mukaan talot löytävät ostajan nopeasti, jos hinta on kohdallaan. Jotkin talot ovat olleet myynnissä jopa pari vuotta ylihinnoittelun takia.
Nyt hinnat ovat tasaantuneet. Noin 80 neliön talojen hinnat alkavat 300 000 eurosta.
Myös toinen kiinteistönvälittäjä Peter Kristjankroon arvioi, että taloja tulee Vanhassa Porvoossa myyntiin enintään kymmenen vuodessa. Neliöhinnat ovat 4 000–5 000 euroa.
KAISA RAUTAHEIMO / HS
Fiskarsin ruukkikylä Raaseporissa on niin ikään idyllinen paikka asua. Otto ja Taru Samolan viisihenkistä perhettä onnisti, kun he löysivät vuokra-asunnon Fiskarsin yläruukin alueelta.
Pihapiirissä on kolme punamullalla maalattua puutaloa. Ne rakennettiin 1850-luvulla vieressä sijaitsevan valimon työntekijöiden asunnoiksi. Samoloilla on käytössään kolme huonetta, keittiö ja aula yhden talon yläkerrassa, yhteensä 90 neliötä.
Kaikissa huoneissa on hella tai uuni. ”Talossa asui valimon aikaan neljä perhettä. Siksi kaikilla oli oma tulisija. Asukkaat jakoivat huussin pihan perällä. Alueen lempinimi olikin paskamäki”, kertoo Taru Samola.
KAISA RAUTAHEIMO / HS
Sosionomiksi ja valokuvataiteilijaksi valmistunut Taru Samola on äitiyslomalla. Nuorin lapsi, Untu, täyttää kohta vuoden. Kuutti on seitsemänvuotias ja Kaneli nelivuotias.
Keittiöön ilmettä tuovat punaiset tuolit ja pöytä. Lastenhuoneita on kaksi ja ne pursuavat leluja. Kodissa on paljon vanhoja huonekaluja, joita perhe on saanut lahjaksi tai löytänyt kierrätyskeskuksista.
Vinkki vuokra-asunnosta tuli Fiskarsin asukkaiden sähköpostilistalta. Samolat olivat muuttaneet vuonna 2013 Fiskarsiin Helsingistä, mutta etsivät parempaa asuntoa. Uusi asunto löytyi muutamassa kuukaudessa.
KAISA RAUTAHEIMO HS
Myös vuokranantaja asuu Fiskarsissa. Vuokraa Samolat maksavat 835 euroa kuussa plus lämpö- ja vesimaksut. Samolat eivät ole remontoineet asuntoa, vaikka vuokranantajan mukaan kunnostusta saisi tehdä. Taloihin tehtiin remontti 1990-luvun puolivälissä, jolloin vedettiin vesijohdot ja alue viemäröitiin. Silloin pihapiiriin kunnostettiin sauna. Asukkailla on pihalla myös yhteinen leivinuuni.
Fiskarsin alueella on noin 700 asukasta.
”Täällä on hyvin yhteisöllinen henki. Asukkaista suuri osa on taiteilijoita ja käsityöläisiä. Muutaman vuoden aikana tänne on muuttanut monta lapsiperhettä. Alueen kyläkoulua käy kuutisenkymmentä lasta”, Taru Samola kertoo.
Juuri kirjallisuuden opintonsa Helsingin yliopistossa päättänyt Otto Samola sanoo, että Fiskars on hyvä paikka lapsille.
”Helsingissä meillä ei olisi varaa asua näin suuressa asunnossa. Oma piha helpottaa arkea. Lähistöllä on paljon kivoja retkikohteita. Järvi pilkottaa vieressä, eikä merellekään ole pitkä matka”, Otto Samola kertoo.
Pariskunnan mielestä Fiskarsissa on helppo osallistua yhteisölliseen toimintaan. Ruukkikylässä toimivat kyläsauna, kyläteatteri ja kylätila. Alueen taiteilijoiden kesänäyttelyt houkuttelevat kesäisin jopa 20 000 kävijää.
Mailapelien ystäville on tenniskenttä, ja jalkapalloharrastajia riittää joukkueiksi asti. Samoloiden lapset käyvät kuvataide- ja maastoratsastuskerhoissa.
Helsingin jälkeen ruukkikylä voi tuntua pieneltä, Samolat kertovat. Kaikki tuntevat toisensa. Pubiin ei voi piipahtaa oluelle törmäämättä tuttuun.
Töitä Fiskarsissa ei ole, ellei itse työllistä itseään. Monet suuntaavat töihin Helsinkiin tai Turkuun. Taru Samolan mukaan Fiskarsissa pärjää ilman autoakin. Bussit ajavat Karjaalle kerran tunnissa.
