Ikäsyrjintä elää syvällä asenteissa
Petteri Kokkonen
KOLUMNI“Kyllä sitä saa olla onnellinen, kun työnantaja tarjoaa minulle vielä tämän ikäisenäkin mielenkiintoisia, uusia tehtäviä", sanoo kollega, joka ymmärtää itsekin olevansa ikäloppu.
18.3.2016 09:16
Kommentteja 57 kpl
“Ei yli nelikymppisenä enää virkaa saa, koska aineeni opettajista ei ole pulaa", sanoo opettaja, joka on karttanut kokemustaan kohta 20 vuotta, mutta pääkaupunkiseudulle muuton jälkeen vain sijaisena.
“On ilmeistä, että pomoni jakaa tehtäviäni nuoremmille, jotta näyttäisin meistä kaikkein turhimmalta seuraavalla yt-kierroksella", tuskailee ystävä suuryrityksen asiantuntijatehtävissä.
“Ei tässä iässä saa enää kuin keikkatöitä ja niitäkin nihkeänlaisesti", kertoo it-alan projektipäällikkö.
Kaikki esimerkit ovat suomalaisesta tuttavapiiristäni. Kaikki koskevat korkeakoulututkinnon suorittaneita naisia, joita tuttavapiirissäni on selvästi enemmän kuin miehiä. Jokainen puhuja on yli viisikymppisenäkin terve, jokaisella on eläkeikään yli kymmenen vuotta ja jokainen voi olettaa elävänsä vielä useita kymmeniä vuosia.
Puheet osoittavat, että monet suomalaiset kokevat ikäsyrjinnän ongelmaksi. Uusista töistään nauttiva kollegakin olettaa saaneensa ansaitsemattoman hyvää kohtelua: pitää olla syvästi kiitollinen, kun ammattitaitoisen, kokeneen ja ahkeran ihmisen annetaan vielä tehdä töitä, vaikka ikämittari näyttää selvästi yli viittäkymmentä.
Hänen työnantajalleen voisi melkeinpä lähettää kimpun punaisia ruusuja!
Mieluummin nuorekas kuin kokenut
Eräs suuri suomalainen kaupunki etsii sosiaalityöntekijöitä lastensuojeluun. Hyvänä työnantajana se tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden saada palkallista graduvapaata ja lopuksi vielä toivottaa uudet työntekijät tervetulleeksi “nuorekkaaseen joukkoomme".
Koko ilmoituksesta huokuu sanoma, että lastensuojelussa on paikka auki sirpsakalle tytölle tai reippaalle pojalle. Työyhteisö korostaa nuorekkuuttaan mieluummin kuin osaamistaan tai kokemustaan. Hehän toimivat “kehittämismyönteisessä ilmapiirissä" ja “ketterästi testaten" – eihän tällaiseen ympäristöön todellakaan haluta sosiaalialan kokeneiden kehäkettujen hakemuksia.
Auts! Tässä on kyse lastensuojelusta. Jos minulla olisi sosiaalityöntekijöiden apua tarvitsevia lastenlapsia, niin mieluiten näkisin heidän asioitaan hoitamassa kokeneen ihmisen, joka on nähnyt alkoholismia, huumeita, perheväkivaltaa ja heitteillejättöjä ja osoittanut osaavansa toimia inhimillisesti hankalissakin tilanteissa. Miten ikää voi olla lastensuojelussa liikaa?
