Miksi puoliso pakenee? Vetää
kengät jalkaansa ja lähtee, kun sinulla on tarve ottaa puheeksi joku
liittoanne rasittava asia. Psykologi Tony Dunderfelt kertoo ratkaisun
tilanteeseen.
Tony Dunderfelt
tietää monia syitä, jotka saavat puolison vetäytymään, vaikka sinä
haluaisit juuri nyt selvyyden suhdettanne hiertävään kysymykseen.
Hänestä tuntuu, että häntä ryhdytään syyttämään jostakin. Puoliso aistii, että hän on mielestäsi tehnyt jotakin väärin ja on syypää sekä onnettomaan oloosi että uhkaavaan konfliktiin.
Hän on aiempien kokemusten jälkeen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kannata keskustella. Vaikka kuinka keskusteltaisiin, aina päädytään siihen, että sinun mielipiteesi jyrää. Hän ei jaksa vääntää asiasta, koska kuitenkin tehdään – tai ainakin pyritään tekemään – niin kuin sinä haluat. Vain hänen pitäisi sopeutua vaatimuksiin.
Hän ennakoi, että keskustelun mukana tulee huonoja fiiliksiä. Hänestä, ja lopulta myös ehkä sinusta, tuntuisi pahalta, ja jompi kumpi saattaisi sortua ilkeilyyn. Hän on mieluummin hiljaa tai lähtee tilanteesta, koska sinä et kuitenkaan ole valmis taipumaan.
–Ihminen on haastavissa tilanteissa usein aika alkeellinen olento. Hän voi osata perustella kantansa vaikka kuinka hyvin, mutta toisen kuunteleminen onkin kamalan paljon vaikeampaa, sanoo Dunderfelt.
Jos haluat saada puolisosi kuuntelemaan ja jäämään hankalalta tuntuvaan tilanteeseen, varo syyttäjän äänenpainoja. Kukaan ei halua olla jatkuvasti syyllinen.
Aloita rakentava keskustelu vaikka näin:
Kerro, ettei asian käsittelyn tarvitse viedä paljon aikaa, muutama minuuttikin saattaa riittää. Haluaisit kuitenkin jutella...
Jos riidan aiheena on esimerkiksi ajankäyttö, puhu vaikkapa vain tulevasta viikonlopusta ja kerro ehdotuksesi. Tuo esiin, että haluaisit puhua vain siitä, eikä aikomuksesi ole tarttua muihin ajankäytön haasteisiin.
Lopuksi Dunderfelt neuvoo supistamaan omaa puhetta 60–80 prosenttiin siitä, mitä ajattelit sanoa. Käytä mahdollisimman vähän sanoja, ettei puhuminen karkaa sivuraiteille. Silloin kumpikaan ei harhaudu arvostelemaan tai syyttelemään toista.
Hänestä tuntuu, että häntä ryhdytään syyttämään jostakin. Puoliso aistii, että hän on mielestäsi tehnyt jotakin väärin ja on syypää sekä onnettomaan oloosi että uhkaavaan konfliktiin.
Hän on aiempien kokemusten jälkeen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kannata keskustella. Vaikka kuinka keskusteltaisiin, aina päädytään siihen, että sinun mielipiteesi jyrää. Hän ei jaksa vääntää asiasta, koska kuitenkin tehdään – tai ainakin pyritään tekemään – niin kuin sinä haluat. Vain hänen pitäisi sopeutua vaatimuksiin.
Hän ennakoi, että keskustelun mukana tulee huonoja fiiliksiä. Hänestä, ja lopulta myös ehkä sinusta, tuntuisi pahalta, ja jompi kumpi saattaisi sortua ilkeilyyn. Hän on mieluummin hiljaa tai lähtee tilanteesta, koska sinä et kuitenkaan ole valmis taipumaan.
Arvokasta arkitaitoa
Dunderfelt muistuttaa, että vuorovaikutustaitoja voi opetella. Kannattaakin, sillä ne ovat arvokkaita arkitaitoja! Ilmapiirin kiristyessä ei tarvitse lannistua ajattelemaan, että tämä oli tässä, emme koskaan pääse pidemmälle...–Ihminen on haastavissa tilanteissa usein aika alkeellinen olento. Hän voi osata perustella kantansa vaikka kuinka hyvin, mutta toisen kuunteleminen onkin kamalan paljon vaikeampaa, sanoo Dunderfelt.
Jos haluat saada puolisosi kuuntelemaan ja jäämään hankalalta tuntuvaan tilanteeseen, varo syyttäjän äänenpainoja. Kukaan ei halua olla jatkuvasti syyllinen.
Aloita rakentava keskustelu vaikka näin:
1. Rauhoita tilanne
–Rakas, nyt ei ole tarkoitus vääntää siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä...Kerro, ettei asian käsittelyn tarvitse viedä paljon aikaa, muutama minuuttikin saattaa riittää. Haluaisit kuitenkin jutella...
2. Ota käsiteltäväksi konkreettinen tilanne
–Rakas, ensi viikonloppuna olisi mukava....Jos riidan aiheena on esimerkiksi ajankäyttö, puhu vaikkapa vain tulevasta viikonlopusta ja kerro ehdotuksesi. Tuo esiin, että haluaisit puhua vain siitä, eikä aikomuksesi ole tarttua muihin ajankäytön haasteisiin.
3. Vähennä puheen määrää
–Rakas, haluaisin kuulla, mitä mieltä olet...Lopuksi Dunderfelt neuvoo supistamaan omaa puhetta 60–80 prosenttiin siitä, mitä ajattelit sanoa. Käytä mahdollisimman vähän sanoja, ettei puhuminen karkaa sivuraiteille. Silloin kumpikaan ei harhaudu arvostelemaan tai syyttelemään toista.
