Taitettu indeksi, mitä se on ja mitä se vaikuttaa eläkkeisiin??
Suuret ikäluokat maassamme ovat jäämässä eläkkeelle. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa EU-maista nopeimmin Suomessa. Maailmanlaajuisesti vain Japanissa tuo osuus kasvaa nopeammin kuin meillä. Tällä hetkellä Suomessa on noin 800 000 yli 65-vuotiasta ja 370 000 yli 75-vuotiasta. 65 vuotta täyttäneiden määrän suhde työikäiseen (15-64-vuotiaaseen) väestöön tulee väestöennusteiden mukaan kohoamaan nykyisestä 25 prosentista 45 prosenttiin seuraavien 30 vuoden kuluessa. Eliniän pidentyessä erilaiset viat, vammat ja sairaudet lisääntyvät erityisesti elinkaaren viimeisten 5 – 10 vuoden aikana.
Suomalaista eläkepolitiikkaa seuratessa tuntuu ajoittain kuin hallitsevat piirit pyrkisivät tekemään kaikkensa ikääntyvien ihmisten elämäntilanteen saattamiseksi mahdollisimman huonolle tolalle. 1970-luvun lopulta alkanut eläkeindeksin heikentäminen on malliesimerkki tällaisesta menettelystä.
Ns. taitettu indeksi otettiin käyttöön 65 vuotta täyttäneiden eläkkeitä koskien vuoden 1996 alusta lukien. Vuoden 2005 alusta taitettu indeksi on ulotettu koskemaan myös alle 65-vuotiaiden eläkkeitä, siis myös työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Taitettu indeksi tarkoittaa menettelyä, jossa kuluttajahintaindeksin muutosten paino työeläkkeisiin on 80% ja ansiotasoindeksin muutosten vaikutus vain 20%. Tämän seurauksena työeläkkeet jäävät automaattisesti jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Kun palkat ovat kymmenen vuoden aikana kohonneet keskimäärin 43 prosenttia ja eläkkeet samaan aikaan vain vajaat 20 prosenttia, niin eläke, joka alun perin oli 60 % palkasta, on enää vain 50% eläkkeen perustana olevasta palkkatasosta.
Ennen vuotta 1996 eläkkeitä oli vuosittain tarkastettu ns. keskiväli-indeksin mukaan, jossa hintakehitys vaikuttaa 50 prosenttisesti ja ansioiden kehitys samoin 50 prosenttisesti eläkkeen suuruuteen. On laskettu, että vuodesta 1996 lähtien taitetun indeksin piirissä ollut eläkeläinen on vuoteen 2005 mennessä menettänyt runsaat 44 prosenttia vuoden 1995 eläkkeensä ostovoimasta verrattuna siihen mitä hän olisi saanut ns. keskiväli-indeksiä sovellettaessa. Esim. noin 1000 euron kuukausieläkettä saava on menettänyt kymmenen vuoden aikana ostovoimaansa yhteensä runsaat 5300 euroa.
Taitetun indeksin haitallisin vaikutus on, että se pienentää vuosi vuodelta yksityisen eläkeläisen eläketulotasoa ja saattaa eläkkeen ostovoimaltaan pienimmilleen henkilön vanhuusiässä eli silloin kun hän eniten tarvitsee sairaan- ja terveydenhoidon palveluja, materiaalisia ja henkisiä palveluja, lääkkeitä ja lääkehoitoa, joihin tarvitaan rahaa. Taitettu indeksi iskee pahiten yli 75-vuotiaisiin, joiden lukumäärä kasvaa yhteiskunnassa kaikkein nopeimmin.
SKP vaatii, että eläkkeensaajiin sovellettavasta ns. taitetusta indeksistä luovutaan ja palataan ensimmäisenä toimena ns. keskiväli-indeksiin. Tässä tulee kuitenkin jälleen kysymykseen perusturvan tarpeellisuus ja välttämättömyys laajemmassa ja syvemmässä merkityksessä.
Erityisesti siltä osin, kun järjestelmä itse (ja järjestelmän vastuulliset toteuttajat) aiheuttavat syrjäytymis- ja köyhtymisriskiä puolustuskyvyttömille henkilöille, tulee myös vastuun tällaisten henkilöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvan varmistamisesta siirtyä järjestelmälle ja sen toteuttajille itselleen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijöiltä vuosien ja vuosikymmenten aikana koottuja työeläkevaroja käytetään sellaisen perusturvan luomiseen ja toteuttamiseen, jollaista tarvitaan esim. eläkejärjestelmän itsensä ”hylkimien” ja syrjäyttämien henkilöiden auttamiseksi selviytymään jokapäiväisen elämän inhimillisistä vaatimuksista.
Eläkkeiden kehityksen kannalta ovat nykytilanteessa vaikeimmassa asemassa pelkkää kansaneläkettä saavat, sillä heidän eläkkeitään tarkistetaan vain hintaindeksin mukaan. SKP vaatii siksi, että myös kansaneläkkeisiin ryhdytään soveltamaan samaa indeksin tarkistuskaavaa kuin työeläkkeisiin, toisin sanoen että yhtenäistetään indeksintarkistuskäytäntö koko eläkejärjestelmän osalta.
Elinaikakerroin
Vuoden 2005 alusta voimaan tulleeseen ”eläkepakettiin” sisältyy eräänä osana ns. elinaikakerroin, mikä tulevaisuudessa leikkaa raskaasti nykynuorten eläkkeitä yleisen eliniän pidentyessä. Elinaikakerroin vaikuttaa alkaviin vanhuuseläkkeisiin ensimmäisen kerran vuonna 2010 eli vuonna 1948 syntyneisiin.
”Uudistus” tarkoittaa sitä, että vuoden 2009 jälkeen tarkistetaan vuosittain, miten yleinen elinaika on pidentynyt. Tällä hetkellä yleinen elinikä pitenee noin vuoden kymmenessä vuodessa. Elinaikakerroin leikkaa esimerkiksi vuonna 1967 syntyneiden henkilöiden alkavia eläkkeitä noin 9 prosentilla ja vuonna 1987 syntyneiden eläkkeitä noin 15 prosentilla. Kun otetaan huomioon, millaisen työttömyyden ja ”pätkätöiden” oloissa nykynuoret joutuvat tulevaa eläkettään kartuttamaan, heidän tulevien, usein jo valmiiksi vajaiden eläkkeidensä leikkaaminen vain sillä ”perusteella”, että ihmisten yleinen elinikä nousee, tuntuu käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta.
SKP vaatii, että elinaikakertoimen käyttöönotosta luovutaan kokonaisuudessaan. Samalla korostuu, että perusturvan toteuttaminen nykynuorille heidän vanhuudessaan on yhtä tärkeää kuin nykyhetken ikääntyneidenkin kohdalla. Vastaavasti korostuu myös eläkejärjestelmän laatijoiden ja toteuttajien vastuu näiden nykynuorten perusturvasta. Jos ja kun järjestelmä itse aiheuttaa enemmän tai vähemmän tietoisesti kansalaisille sosiaalista ja taloudellista turvattomuutta, on järjestelmän itsensä kustannuksella ratkaisevasti toteutettava myös väliin putoavien kansalaisten perusturvallisuus.
Otin tämän otteen SKP:n sivuilta.
Kokonaisuudessaan voitte lukea sen täältä: http://www.skp.fi/ajankohtaista.php?juttu=211
Jutun on kirjoittanut: Seppo Ruotsalainen, valt.tri
