Jättinorppa Viljo näyttäytyy vain harvoin. Ennätyksellisen iso uros on älykäs ja hyvin tarkka yksityisyydestään.
  • Maailman suurin saimaannorppa Viljo asustelee Haukivedellä.
  • Viljo painaa kaksi kertaa niin paljon kuin keskiverto aikuinen norppauros.
  • Viljo on arviolta kymmenien kuuttien isä ja oman alueensa ehdoton valtias.

|||
B
00:00:15 / 00:01:10
C
E
R
Norppakuvaaja Juha Taskinen yhytti viime toukokuussa todellisen harvinaisuuden. Maailman suurimmaksi saimaannorpaksi tituleerattu Viljo kölli kivellä aamuauringossa kotonaan Haukivedellä. Välillä kuningasnorppa haukotteli makeasti ja torkkui. Muutamaan otteeseen se työnsi päänsä veteen vilvoitellakseen.
- Viljo punnittiin viimeksi seitsemän vuotta sitten ja silloin tajuttiin, että kyseessä on todellinen jättiläinen, Taskinen kertoo.
Tuolloin Viljo painoi 124 kiloa, pituutta sillä oli 154 senttiä ja ympärysmittaa 150 senttiä. Nämä ovat kuitenkin kevätmittoja, jolloin norppa on pienimmillään. Kesän ja syksyn aikana norpat keräävät vararavintoa kehoonsa jaksaakseen talven yli. Taskisen mukaan ylipaino on hyödyksi.
- Makkaramainen muoto on eduksi, sillä se virtaviivaistaa ruhoa. Norpasta tulee sellainen elävä torpedo. Kevääseen mennessä norppa on käyttänyt rasvakerroksen loppuun, hän kertoo.
Aistit herkkänä
Talvisaikaan jopa 150 kiloa painava jättimötkö Viljo on ehtinyt miehen ikään. Noin 20-30-vuotias norppauros on kiistaton kuningas reviirillään ja jälkikasvuakin sillä arvellaan olevan pienen norppakuoron verran.
Mikäli Viljo ei takerru kalastusverkkoihin tai kohtaa muuta tapaturmaista kuolemaa, se voi elää jopa 35-vuotiaaksi.
- Habituksesta päätellen Viljo on elämänsä vedossa. Sillä on kiiltävä turkki ja se on virkeä, Taskinen sanoo.
Vuosien ajan norppia seurannut, kuvannut ja tutkimusapulaisena Itä-Suomen yliopiston norppatutkimuksissa toiminut Taskinen ei ole nähnyt Viljoa sitten toukokuun. Taskiselle kohtaaminen oli vasta toinen, Viljo kun on äärimmäisen tarkka omasta yksityisyydestään.
- "Viljo Suuri" on erityisen tarkka-aistinen. Se on kaikista vaikein norppa lähestyä ja kuvata, sillä se reagoi heti kaikkeen, mitä sen elinympäristössä tapahtuu. Se ei jää ihmettelemään, että mikä on homman nimi, mikä pusikossa liikkuu, vaan se lähtee heti pois, Taskinen kertoo.
Kooltaan Viljo on kaksi kertaa lajitovereitaan suurempi, sillä aikuiset urokset painavat keskimäärin 60-63 kiloa. Naaraat painavat keskimäärin 50-60 kiloa.
- Yksilöllisiä eroja on. Suurin naaras, Iso-Ritva, painoi 97 kiloa ja iso uros Teemu painoi 110 kiloa, ne ovat suurimmat Viljon jälkeen, Taskinen kertoo.
Yönsä Viljo viettää norppavaltiaalle sopivalla tavalla: omassa
Yönsä Viljo viettää norppavaltiaalle sopivalla tavalla: omassa "keisarintuolissaan". (JUHA TASKINEN)
"Selvä valtias"
Viljon kesäinen sukellusalue on noin 20 kilometriä suuntaansa.
- Norpat pystyvät hyvinkin nopeasti siirtymään pidempiäkin matkoja, mutta Viljo on pysytellyt omassa kodissaan. Se on sellainen peräkylän isäntä, ukkomies joka pysyy paikallaan. Kun on oma ekologinen lokero, niin eipä sieltä tohdi lähteä.
Taskisen mukaan lähialueen naaraat ovat Viljon morsiamia.
- Kyllä se varmasti aika monen kuutin biologinen isä on, mutta tarkkaa lukua on vaikea sanoa. Haukivedellä syntyy noin 15 kuuttia vuosittain, niin kyllä Viljolla on siinä pariin, kolmeen osuutta per vuosi, hän arvelee.
Taskisen mukaan salaisuus Viljon kokoon on yksinkertainen.

ARTIKKELI JATKUU ILMOITUKSEN JÄLKEEN

- Sillä on hyvät geenit. Ainahan nisäkkäissä on poikkeusyksilöitä, jotka on muita isompia. Näillä vesillä on paljon verkkoja ja pyydyksiä. Viljo on oppinut omalla elinpiirillään väistelemään niitä, ja siten se on pysynyt hengissä. Viljolla lanttu leikkaa ja se on oman vetensä selvä valtias.
Yönsä Viljo viettää norppavaltiaalle sopivalla tavalla.
- Viljolla on oma keisarintuoli. Se nukkuu yönsä isojen kivien välissä. Se on sellaista unisukellusta. Viljo makaa vedessä, on minuutteja hengittämättä ja nostaa sitten nenän pintaan, purskuttaa vettä nenästä ja ottaa taas ilmaa sisäänsä. Se saattaa jatkaa sitä tunnin tai kaksi, Taskinen kuvailee.
-
- "Viljo Suuri" on erityisen tarkka-aistinen, sanoo norppakuvaaja Juha Taskinen.(JUHA TASKINEN)
Verkot vaarana
Uhanalaisia saimaannorppia arvioidaan olevan nykyisin noin 320. Viime talvi oli olosuhteiltaan edullinen norpalle ja kuutteja syntyi peräti 80, mutta Taskisen mukaan valtaosa niistä ei selviä.
- Osa kuolee jo ensimmäisenä talvenaan, osa jää verkkoihin.
Nyt kuuteille ja isommillekin norpille on jälleen koittanut kovat ajat, sillä Saimaan verkkokalastusrajoitukset päättyivät kesäkuun lopussa. Taskinen toivoo, että kesämökkiläiset jättäisivät verkot rannalle.
- Tämä on norpilla sellaista aitajuoksua, tai oikeastaan uintia, näiden verkkojen kanssa. Saimaan rannalla on 30 000 kesämökkiä. Viikonloppuna vesillä voi olla tuhansia kilometrejä verkkoja vesillä.
Norppakannan säilymisen takia Taskinen toivoo, että kalastus tapahtuisi ongella, virvelillä tai katiskalla.
- Kun merinisäkäs joutuu verkkoon, eikä pääse hengittämään, on kuolema pitkäaikainen. Se joutuu odottamaan kuolemaansa yli puoli tuntia, eikä se tukehdu kuten ihmiset, jotka vetävät armeliaasti vettä henkeen. Saimaannorpalla menee nielu lukkoon ja se tukehtuu omaan vereensä. Kuolema on tuskallinen, Taskinen kertoo.
Hän muistuttaa, että mikäli norppa jää kiinni verkkoon ja kuolee, on löytäjän ilmoitettava tapahtuneesta poliisille. Mikäli kalastusluvat on kunnossa, ei verkkojen omistaja saa norpan jäämisestä sanktioita.
- Ruho on valtion omaisuutta ja se on tärkeää, että se päästään tutkimaan. Hukkumiskuolemia ilmoitetaan nykyään todella vähän, niitä ei uskalleta ilmoittaa, Taskinen harmittelee.
Hän sanoo, että Saimaalla ihmisten norppatietoisuus ja -suhtautuminen on erinomaisen hyvää.
- Norppa on monelle lemmikki ja symboli, mutta aina on hyvä muistuttaa, että verkkoja ei kannata vesille laittaa. Vaikka norppa ei olisi uinut omaan verkkoosi 30 vuoteen, on mahdollista, että huomenna se ui, Taskinen sanoo.