Suomalaistutkijat löysivät mahdollisen avun kakkostyypin diabetekseen
Keskiviikko 13.4.2016 klo 09.11
Kansainvälinen diabetesliitto on julistanut kakkostyypin diabeteksen "maailmanlaajuiseksi hätätilaksi", johon tarvitaan nopeasti uusia hoitomuotoja. Yksi mahdollinen on löydetty Suomessa.
Diabeetikon on seurattava verensokeriaan. (MOSTPHOTOS)
Verisuonien kasvattaminen rasvakudokseen voi auttaa tyypin 2 diabeteksen hoidossa, toteaa uusi suomalaistutkimus. Uusien verisuonten avulla pystytään vaikuttamaan kakkostyypin diabeteksessa esiintyvään aineenvaihdunnan häiriöön ja kudostulehdukseen. Helsingin yliopiston ja Wihurin tutkimuslaitoksen yhteistutkimus julkaistiin kansainvälisessä Cell Metabolism -tiedelehdessä.
Tyypin 2 diabetesta sairasta maailmanlaajuisesti lähes 400 miljoonaa ihmistä. Suurin syy kasvavaan ongelmaan on lihavuus, ja niin sanotulla valkoisella rasvalla on keskeinen rooli sairauden kehittymisessä. Suomalaistutkijat osoittivat hiirillä tehdyssä tutkimuksessa, että sairauden hoidossa voi olla hyötyä kasvutekijästä, jonka avulla rasvakudokseen voidaan kasvattaa pieniä hiusverisuonia.
- Aluksi rasvakudos pystyy varastoimaan rasvaa tehokkaasti, mutta kun varastot ovat täynnä, rasvaa alkaa kertyä myös aineenvaihdunnan kannalta tärkeisiin kudoksiin kuten maksaan ja lihaksiin. Silloin nämä kudokset menettävät kyvyn reagoida insuliiniin, joka normaalisti auttaa verensokerin siirtymisessä kudoksiin, selittää tutkija Marius Robciuc tiedotteessa.
Tutkijat havaitsivat, että verisuonikasvutekijän avulla rasvakudokseen lisätty verisuonien tiheys aiheutti suotuisia muutoksia lihavien hiirten insuliinin toiminnassa. Hiirien valkoisen rasvakudoksen toiminta muuttui parhaimmillaan niin, että se alkoi käyttää sokeria ja rasvoja lämmöntuotantoon. Normaalisti näin tapahtuu vain ruskeassa rasvakudoksessa, jota ihmisillä on vian vähän.
- Tulokset ovat erittäin rohkaisevia ajateltaessa uusia mahdollisuuksia hoitaa liikalihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen liittyviä aineenvaihdunnan häiriöitä ja tulehdusta, toteaa Robciuc.
Hänen mukaansa tarvitaan kuitenkin yhä lisätutkimuksia, ennen kuin hoitomuotoa voidaan yrittää soveltaa potilaisiin.
